Eduskuntaan on viety ennätysmäärä kansalaisaloitteita, mutta saadaanko niillä mitään aikaan?

Kansalaisaloitteista on tullut suosittu tapa edistää yhteiskunnallisia asioita ruohonjuurelta vallan linnakkeeseen. Eduskunta on kuitenkin hylännyt suurimman osan sinne toimitetuista kansalaisaloitteista.

Vaalikauden päättyessä kaikki kansalaisaloitteet raukeavat. Tällä vaalikaudella niitä on tullut ennätysmäärä, 39 kappaletta, joista käsittelemättä on 20.

19.10. 7:24

Aamulehti

Vaadimme saada metsästää valkoposkihanhia ja susia, kaivostoiminnalle rajoituksia, vesilaitosten yksityistämisen kieltämistä, uutta aborttilakia ja kesäaikaa pysyväksi. Eduskunnan käsittelyyn edenneiden kansalaisaloitteiden skaala on ilahduttavan laaja.

Tämän mahdollistaa kymmenen vuotta sitten Suomessa hyväksytty kansalaisaloitelaki. Kansalaisaloite on vähintään 50 000 äänioikeutetun Suomen kansalaisen tekemä aloite, joka sisältää ehdotukset lain säätämisestä tai ehdotuksen lainvalmisteluun ryhtymisestä sekä ehdotuksen perustelut.

Kansalaisaloitteella yksilö voi valpastua isomman yhteiskunnallisen asian edessä ja saada parhaimmillaan oma-aloitteisesti lain säädettyä. Se on demokratiaa ihanteellisimmillaan.

Kaikkiaan kuluneen 10 vuoden aikana eduskunnan käsittelyyn edenneitä aloitteita on tehty 64, joista pelkästään kuluvalla vaalikaudella ennätykselliset 39 kappaletta. Kaikista aloitteista kolme on edennyt laeiksi asti. Hylkäämisprosentti on siis lähellä sataa.

Onko kansalaisaloitteista siis mitään hyötyä? Olletikin, kun vaalikauden päättyessä kaikki eduskuntaan viedyt ja käsittelyssäkin olevat kansalaisaloitteet raukeavat. Vaalikausi 2019–2022 on pian taputeltu, ja tällä hetkellä eduskunnassa on käsittelemättä 20 kansalaisaloitetta.

Tällä vaalikaudella sellaisenaan tai muutettuna eduskunta on hyväksynyt kuusi kansalaisaloitetta. Eduskunnan hyväksyntä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aloite olisi sillä istumalla koputeltu laiksi. Mediassakin asian seuranta saatetaan jättää siihen, vaikka juuri silloin olisi syytä olla hereillä. Eduskunnan hyväksyntä on poliittisesti, ei oikeudellisesti velvoittava. Vasta sen jälkeen aloitetaan lainsäädännöllinen vääntö.

Aloite viedään valiokuntiin, joiden rattaissa se pyörii ennalta määräämättömän ajan. Politikoinnilla voidaan viivyttää, venyttää ja estää aloitteiden käsittelyä, ja niin myös tehdään. Ja jos aloite jumittuu käsittelyprosessiin tarpeeksi pitkäksi ajaksi, pahimmillaan se raukeaa vaalikauden päättyessä. Siksi aloitteen jättämisen jälkeen kansalainen ei voi vain jäädä odottamaan päätöstä, vaan aloitetta on lobattava, nostettava esiin eri kanavissa ja eri keinoin.

Viimeiset 10 vuotta ovat osoittaneet sen, että suomalaisten halu vaikuttaa yhteiskunnallisesti kasvaa, kun siihen on tarjottu näin hieno työkalu. Kaikkien aikojen ensimmäinen eduskuntaan edennyt kansalaisaloite vuonna 2012 koski turkistarhauksen kieltämistä. Se hylättiin eduskunnassa. Vuonna 2013 aloite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta keräsi lähes 170 000 allekirjoitusta, mutta se herätti myös vahvaa vastustusta niin eduskunnassa kuin vastakampanjan muodossakin, ja monien käänteiden kautta tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin joulukuussa 2014 vaalikauden loppumetreillä.

Vielä aidommin kansalaisaloitteista tulisi toimiva osa demokratiaa, jos eduskunta sitoutuisi käsittelemään kaikki kansalaisaloitteet, vaikka se menisi vaalikausien yli. Kuka tietää, ehkä käsittelyprosessit jopa tehostuisivat, kun poliittinen ajalla pelaaminen jäisi pois. Siinäpä olisi kansalaisaloitteen paikka!

Ajanhukkaa on paitsi aloitteen toimittaminen eduskuntaan vaalikauden lopussa, myös aloitteet, jotka ehdottavat lakien ja säännösten valmistelun keskeyttämistä tai lakien säätämisestä pidättäytymistä. Kansalaisaloitelain mukaan aloitteen on sisällettävä lakiehdotus tai ehdotus lain valmisteluun ryhtymisestä. Sen vuoksi esimerkiksi 50 880 nimeä kerännyt Stop ruuhkamaksuille! -kansalaisaloite jätettiin ottamatta käsittelyyn.

Vaikka eduskunta on hylännyt suurimman osa kansalaisaloitteista, ei varmastikaan voida sanoa, etteikö aloitteilla olisi ollut vaikutusta. Aloitteessa esitelty epäkohta on voinut olla kimmoke lain muutoksiin, vaikka itse aloite olisi hylätty. Esimerkiksi tuore sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö aborttilainsäädäntöä koskevasta kansalaisaloitteesta esittää kansalaisaloitteen lakiehdotuksen hylättäväksi, mutta samalla mietinnössä ehdotetaan hyväksyttäväksi lakiehdotus, joka toteuttaa aloitteen asiaa.

Hyvä kansalaisaloite esittelee selkeän, laajasti yhteiskuntaa koskettavan ongelman ja sen ratkaisun. Kun aloite on vielä hyvin perusteltu, se ei välttämättä unohdu, vaikka raukeaisikin. Jos kansalaisaloite on ehtinyt lakiehdotuksen ministeriön selvitykseen saakka, voidaan se merkitä tiedoksi seuraavaan hallitusohjelmaan, ja seuraava hallitus voi halutessaan jatkaa lakiehdotuksen käsittelyä. Mutta nekin ovat poliittisia päätöksiä.

Aloitteessa esiin tuotu asia voi edetä seuraavalla vaalikaudella myös kansanedustajan aloitteena. Kansalaisaloitteet ovat usein tässä ajassa kiinni, kun jokin meitä suuria massoja koskettava asia tapahtuu tai on noussut pintaan. Jos jonkin poliitikkoja luulisi kiinnostavan, niin juuri sellaiset asiat. Ja jos jonkin luulisi äänestäjiä kiinnostavan niin sellaiset poliitikot, jotka kantavat samoista asioista huolta kuin me.

Nähtäväksi jää, tuoko seuraava vaalikausi taas ennätysmäärän kansalaisaloitteita. Lupaavalta vaikuttaa. Eduskuntaan on tällä hetkellä toimittamatta kahdeksan kansalaisaloitetta, jotka ovat keränneet yli 50 000 allekirjoitusta. Ne osoitetaan toivottavasti tulevalle eduskunnalle, sillä nyt on jo liian myöhäistä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut