Miten hyvinvointivaltio pelastetaan? Seuraava hallitus joutuu raapimaan kasaan miljardiluokan säästöt, kun korona-ajan velat erääntyvät maksettavaksi: ”Se pitää määritellä uudelleen”

Kysyimme viisailta, miten hyvinvointivaltio pelastetaan, kun velkaantuminen pitää taittaa. Professori Juho Saaren mukaan hyvinvointivaltiolle ei ole poliittista vaihtoehtoa. Se on suositumpi kuin koskaan. Vuoden 1954 jälkeen Suomessa on saatu vaalivoitto ja noustu valtaan vain hyvinvointivaltiolle myönteisellä poliittisella asialistalla. Katugallupin perusteella kansalaiset ovat kiitollisia ja tyytyväisiä saamiinsa palveluihin.

Lahtelaiset Sanna Värtinen ja Toni Kantoluoto olivat Tampereen Koskipuistossa piknikillä yhdessä lastensa Aino, 7, ja Oiva, 2, Kantoluodon kanssa. ”Lahdessa neuvolasta on saanut hyvin tukea, kun vain pyytää. Pikkulapsiaikana saimme perheneuvolan kautta myös kotiapua ja neuvolapsykologin palveluita. Terveyspalveluita on jo nyt karsittu niin paljon, että otimme lapsille vakuutukset. Se suunta ei ole hyvä, koska kaikilla ei ole varaa vakuutuksiin, vaan eriarvoisuus kasvaa. Välttämättömät peruspalvelut pitäisi tarjota kaikille tulotasosta ja varallisuudesta riippumatta. Olen valmis maksamaan lisää veroja, jos ne joskus ovat vaarassa”, Sanna Värtinen sanoi.

24.7. 5:00

Aamulehti

Suomi on rahoittanut koronapandemian aiheuttamia kuluja surutta velalla, kuten muutkin valtiot. Kritiikki velanottoa kohtaan on voimistunut samalla, kun Ukrainan sota on kasannut talouden taivaalle mustia pilviä.

Velaksi eläminen pitää nyt lopettaa. Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn sanoi sen harvinaisen selvästi Suomi-Areenan keskusteluissa Porissa. Ensi kevään eduskuntavaaleissa valittava hallitus joutuu Rehnin mukaan tekemään vaikeita sopeuttamistoimia julkisen talouden kestävyyden varmistamiseksi. Rehn peräsi miljardiluokan säästöjä.

Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder avasi pelin twiittaamalla, että on aika aloittaa keskustelu yhteiskunnan muutoksesta. ”Emme pysty rahoittamaan nykyistä; alijäämää ja velkaantumista viimeiset 15 vuotta. Työikäinen väestö pienenee, eli rahoittajien määrä. Minusta on aika uudistaa hyvinvointiyhteiskunta kestävälle pohjalle.”

Kysytäänpä Fjäderiltä, miten temppu oikein tehdään. Kesälomalla oleva Fjäder kieltäytyy kuitenkin haastattelusta eikä halua nyt avata ajatteluaan tarkemmin. Sen sijaan hän lupaa jatkaa aiheesta Twitterissä. ”Koetan herätellä keskustelua kovien faktojen ja lukujen kautta”, hän vastaa toimittajalle tekstiviestillä.

Vielä samana päivänä Fjäderiltä tuleekin jo seuraava twiitti. ”Yli 50 vuotta on rakennettu yhteiskuntaa. Jokainen vuosi lisää menoja ja subjektiivisia oikeuksia. Mistään ei ole luovuttu. Rahoittajat loppuvat. Velkatie on loppu. Hyvinvointiyhteiskunta pitää määritellä uudelleen. On muutoksen aika.”

Lue lisää: Hyvinvointivaltion remontti on välttämätön

Lue lisää: Hinnat nousevat noin kuusi prosenttia ja talouskasvu sakkaa, ennustaa valtiovarainministeriö – ylijohtaja ei innostu väliaikaisesta veroalesta

Mistä on kyse?

Velkakriisi

Kesäkuun lopussa Suomen valtionvelka oli 135,7 miljardia euroa. Jokaista suomalaista kohden se tekee 24 389 euroa.

Suomen valtionvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen (bkt) oli vuoden 2021 lopussa 50,9 prosenttia. Korkeammalla tasolla on oltu maailmansotien aikaan sekä 1930-luvun ja 1990-luvun lamavuosina.

Euroopan keskuspankki on kiristänyt rahapolitiikkaansa, ja korot ovat nousussa. Valtion korkomenot ovat tänä vuonna vajaat 700 miljoonaa euroa. Ensi vuonna valtiovarainministeriö arvioi korkomenoiksi 1,1 miljardia euroa.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan synkentää talouden näkymiä ja hidastaa talouskasvua. Suomen Pankin kasvuennuste kuluvalle vuodelle on 1,7 prosenttia.

Ensi vuonna Suomen talouskasvu hidastuu 0,5 prosenttiin. Taantuman riski kasvaa, jos Euroopan talouden pahimmat näkymät toteutuvat.

Inflaatio laukkaa. Kuluttajahintojen arvioidaan nousevan tämän vuoden aikana 5,6 prosenttia, joten veronkorotuksille ei ole kaikkein otollisin aika.

Samaan aikaan väestö harmaantuu, huoltosuhde heikkenee ja suurin osa maasta kärsii väestökadosta.

Lähteet: Valtiokonttori, Valtiovarainministeriö, Suomen Pankki.

Entä hyvinvointivaltio?

Herää kysymys, mitä suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta jää jäljelle, jos velkaantuminen pitää taittaa eivätkä menot saa enää ylittää tuloja. Minkälaista hyvinvointivaltiota silloin on mahdollista pyörittää?

Koko hyvinvointivaltion käsite on Suomessa suhteellisen nuori, sillä se otettiin käyttöön vasta 1950-luvun puolivälissä. Kun Mitä, missä, milloin -vuosikirja vuonna 1954 esitteli uudissanoja, hyvinvointivaltio nousi listalle lättähatun, pakasteen ja rivitalon ohella.

Pohjoismaisessa mallissa valtio pyrkii verotuksella tasaamaan ihmisten välisiä tuloeroja ja takaa kaikille kansalaisille riittävän toimeentulon sekä peruspalvelut, kuten sairaanhoidon ja koulutuksen. Vastapainona korkealle verotukselle köyhyys on vähäistä ja tuloerot pieniä.

Emilia Tapio opiskelee lääketiedettä Tampereella. ”Käytän julkisia terveydenhuollon palveluita, siinä missä YTHS (Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö) ei niitä kata. Koulutus totta kai on arvokasta, ja olen siitä kiitollinen. Suomessa on laajat koulutusmahdollisuudet, vaikka se tulee kalliiksi yhteiskunnalle. Olen tyytyväinen palveluihin, joita olen saanut. Ennemmin toivon, että palveluita lisättäisiin kuin karsittaisiin, koska tarvetta on. Vaikea sanoa, mistä voisi luopua. Viimeiseen asti pitäisin kiinni siitä, että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus saada terveydenhuoltoa. Se on minulle tärkeä asia.”

Syvää huolta tuntien soitan Osmo Soininvaaralle. Vihreä kuntapoliitikko ja tietokirjailija on jo vuosia sitten ottanut missiokseen suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisen. Soininvaara on kirjoittanut aiheesta myös useita kirjoja.

Jo vuonna 2015 Soininvaara kirjoitti blogissaan näin: ”Miljardien kestävyysvaje pakottaa miettimään, mitä hyvinvointivaltiosta ylipäänsä on enää pelastettavissa ja mikä on aivan pakko pelastaa. Meidän on tehtävä hyvinvointiyhteiskunnasta kustannustehokkaampi.”

Uusimmassa kirjassaan 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka Soininvaara pohtii, miten hyvinvointivaltio pelastetaan globaalissa maailmantaloudessa, jossa kiinalaiset ja robotit tekevät työt.

Niin, miten?

”Rahaa hassattu”

Soininvaaran mukaan seuraavien 5–10 vuoden aikana joudutaan sopeutumaan siihen, että julkinen talous ei voi olla näin alijäämäinen. ”Onneksi en ole enää eduskunnassa, niin minun ei tarvitse miettiä, mistä luovutaan. Se ei tule olemaan helppoa.”

Koronnoususta Soininvaara ei vielä ole huolissaan. ”Nyt kauhistellaan sitä, että valtionlainasta joutuu maksamaan korkoa ja valtio menee konkurssiin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että valtio maksaa lainoistaan vain reaalikorkoa. Jos korko on kaksi prosenttia ja inflaatio kymmenen, niin valtiohan tienaa siinä kahdeksan prosenttia.”

Soininvaaran mukaan nykyinen hallitus on lisännyt menoja silmittömästi ja hassannut rahaa myös turhiin kohteisiin. Sen seurauksena joudutaan nyt karsimaan tärkeistä menoista. Eniten pyyhkeitä saa keskustapuolue.

”Ihmettelen, miten muut hallituskumppanit ovat katsoneet päältä sitä, miten keskusta lapioi rahaa omille kannattajilleen. En pidä mitenkään tarkoituksenmukaisena sitä, että esimerkiksi maakuntien lentoliikennettä subventoidaan tuhannella eurolla matkustajaa kohden.”

Elisa Välimaa ja Juha Oikarinen kävelivät kohti Särkänniemeä lastensa Iida, 8, ja Elli, 7, Oikarisen kanssa. Sodankylässä asuva perhe oli tullut kesälomamatkalle Tampereelle. ”Olemme olleet yhteiskunnan tarjoamiin palveluihin tosi tyytyväisiä. Neuvolapalvelut olivat tärkeitä sekä ennen lasten syntymää että sen jälkeen. Lapset eivät ole juurikaan sairastelleet, joten nykyisin käytämme lähinnä hammashoitoa. Toki myös päivähoito ja maksuton koulutus ovat lapsiperheelle tärkeitä palveluita. Elli on nyt menossa toiselle luokalle ja Iida aloittaa koulun tänä syksynä,” kertoi Elisa Välimaa.

Huoltosuhde huolena

Hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen kannalta Soininvaaran suurin huoli liittyy kuitenkin ikääntymiseen ja väestön huoltosuhteen heikkenemiseen. ”On puhuttu pitkään, että pitäisi suosia työperäistä maahanmuuttoa. Nyt, kun sitä ajatusta on alettu vähän ymmärtää, onkin saatu huomata, ettei tänne kukaan halua tulla töihin.”

Soininvaaran mukaan toinen iso ongelma on työelämän eriarvoistuminen, joka näkyy niin, että osaamisesta palkitaan paljon ja ahkeruudesta vähän. ”Työmarkkina-asema heikkenee valtavasti, jos työntekijällä on tarjota työnantajalle vain kaksi kättä eikä mitään erityistä osaamista.”

Lue lisää: Sanna Viertola muutti Helsingistä Tampereelle, kun palkka ei riittänyt elämiseen – Tällaista on työssäkäyvien köyhyys

Tilanteeseen voitaisiin Soininvaaran mukaan vastata solidaarisella palkkapolitiikalla eli nostamalla pieniä palkkoja, vaikka töiden tuottavuus ei olekaan noussut. Vastikkeettomat palkanlisät ovat kuitenkin riski, sillä ne nostavat työn teettämisen hintaa. Samalla hinnoitellaan suuri osa ihmisiä ulos työmarkkinoilta ja työttömiksi. ”Siksi olen kannattanut perustulon kaltaisia ratkaisuja tai negatiivista tuloveroa, joilla voitaisiin subventoida (tukea) pienipalkkaisia ihmisiä.”

Negatiivisessa tuloverossa veroa maksetaan vasta, kun kuukausitulot ylittävät tietyn rajan. ”Olen esittänyt negatiivista tuloveroa, jossa veroasteikko laskettaisiin 200 euroa nollan alapuolelle, mutta ei sen enempää. Se tukisi ihmistä, joka tienaa noin tuhat euroa kuukaudessa. Työttömät eivät siitä hyötyisi, sillä työttömyyskorvausta vastaavasti pienennettäisiin.”

Miten negatiivinen tulovero sitten käytännössä auttaisi ihmistä, joka tienaa tonnin kuussa? Soininvaara avaa asiaa käytännön esimerkillä. ”Oletetaan, että verotettavan tulon alaraja on 1 400 euroa kuukaudessa, kuten se nykyisin käytännössä on. Jos tulot jäävät sen alle, erotuksesta 50 prosenttia maksetaan negatiivisena verona, siis tulonsiirtona kuitenkin niin, että tuki on korkeintaan 200 euroa kuukaudessa.”

Tämän 200 euron maksimituen saisi 1 000 euron kuukausituloilla, koska tulot jäävät 400 euroa alle 1 400 euron alarajan ja 50 prosenttia 400 eurosta tekee 200 euroa.

Lue lisää: Se oli loistava idea, miksei se onnistunut?

Uusia työpaikkoja

Näin Suomeen voisi syntyä uusia työpaikkoja, jotka eivät vaadi erityiskykyjä. Lisätyölliset taas tarkoittavat lisää verotuloja, joiden avulla hyvinvointiyhteiskuntaa voidaan rahoittaa.

Soininvaaran mukaan Suomi on palveluyhteiskunnan kehitysmaa verrattuna esimerkiksi Keski-Euroopan maihin. ”Meiltä puuttuu noin satatuhatta sellaista palvelualojen työpaikkaa, jotka eivät vaadi mitään superkoulutusta. Muualla Euroopassa puolet ihmisistä on töissä ravintoloissa ja puolet siellä asiakkaana. Kun kello lyö 16, he vaihtavat paikkaansa”, Soininvaara kärjistää.

Työnvälitystoimintaa pitäisi Soininvaaran mukaan tarjota myös jo töissä oleville. ”Moni tekee liian yksinkertaista työtä osaamiseensa nähden. He voisivat siirtyä vaativampiin töihin, helpottaa työvoimapulaa ja luovuttaa paikkansa ihmisille, jotka eivät vielä osaa niin paljon. Uskon siihen, että työn oppii paremmin työtä tekemällä kuin koulunpenkillä istumalla.”

Hyvinvointivaltiosta on Soininvaaran mukaan pakko säilyttää ainakin koulutus, terveydenhuolto ja sosiaaliturva. ”Erityisesti kannattaa huolehtia lapsiperheiden asemasta. Jos meiltä loppuvat lapset kokonaan, se on myös hyvinvointiyhteiskunnan loppu.”

Soininvaara toteaa, että melkein millä mittarilla tahansa hyvinvointiyhteiskunta toimii paremmin kuin vaikkapa amerikkalainen yhteiskunta, jonka sosiaaliturva on heikko ja terveydenhuolto pääosin yksityisten terveysvakuutusten varassa. ”Siellä ihmiset joutuvat suoraan kadulle, kun he menettävät työpaikkansa.”

Jaakko Ristinen Kärsämäeltä istuskeli penkillä Tampereen Hämeenkadun varrella. ”Terveydenhuoltopalveluita olen lähinnä käyttänyt. Muuten olen ollut tyytyväinen, mutta verkkoasioinnista en tykkää. Soitan mieluummin suoraan asiakaspalveluun, tietokoneella raplaaminen on vaikeaa ja monimutkaista. Sitten, kun pääsee lääkärille tai hoitajalle, hoito on hyvää. Jos jostain karsitaan, niin yleistä byrokratiaa voisi vähentää. Paperinpyörittäjiä on ihan liikaa. Perushoidosta ei ole varaa karsia yhtään. Jos ihminen ei ole terve, se ei pysty paljon muuhunkaan.”

Suurta bisnestä

Tälle tielle ei Suomessa ole lähdetty, eikä sitä tarvitse pelätä nytkään, vakuuttaa sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta.

Saari toteaa, että hyvinvointivaltio on Suomen ylivoimaisesti suurin bisnes. ”Tällä hetkellä sosiaalimenoihin, mukaan luettuna terveysmenot, käytetään noin 76–77 miljardia euroa vuositasolla. Kasvu on viime aikoina ollut viiden prosentin luokkaa vuodessa, ja suhde bruttokansantuotteeseen noin 32 prosenttia, mikä on maailman kolmen korkeimman joukossa.”

Saari huomauttaa, että valtionvelka muodostuu ongelmaksi vasta korkojen noustessa. ”Toistaiseksi ei tässä kohden ole kansallista hätätilaa. Tässä yhdistyy luottamus velanmaksukykyyn ja rahoituspohjan kestävyys. Niiden takaaminen uskottavalla politiikalla on platinanarvoista.”

Saari jatkaa, että tiukankin paikan tulleen Suomessa leikataan ensin muualta ja vasta sitten sosiaalimenoista. ”Keskeinen kysymys on, kuinka paljon sosiaalimenojen annetaan syrjäyttää muita julkisia menoja. Niiden osuus julkisista menoista on kasvanut parin vuosikymmenen ajan. Tämä syrjäytymisvaikutus on todellinen syy muiden sektorien niukkuudelle.”

Suosionsa huipulla

Saaren mukaan jo tehdyissä sosiaalimenojen leikkauksissa on tosiasiassa ollut kyse kasvun kulmakertoimen alentamisesta. Esimerkiksi Juha Sipilän (kesk.) hallitus ei absoluuttisesti leikannut, vaan lähinnä hidasti kasvua.

”Kaikissa tapauksissa nykyinen menotaso on sen verran korkea, että tuhon tietä ei ole näkyvissä. Jos joku ’Suuri Koalitio’ kykenee laskemaan menoja vaikkapa kymmenellä miljardilla, ollaan vasta vuoden 2015 tasolla. Tuolloinkin Suomi oli hyvinvointivaltio ja 66 miljardillakin saa aikaiseksi kaikenlaista.”

Saaren mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa hyvinvointivaltiolle ei ole poliittista vaihtoehtoa. Ajatuskin sen romuttamisesta olisi poliittinen itsemurha.

”Hyvinvointivaltio on suositumpi kuin koskaan. Kaikissa keskeisissä puolueissa merkittävä enemmistö on sen kannalla. Viimeinen naula vaihtoehtojen arkkuun on se, että vuoden 1954 jälkeen Suomessa on saatu vaalivoitto ja päästy valtaan vain hyvinvointivaltiolle myönteisellä poliittisella asialistalla. Puolueilla ei ole tässä vaihtoehtoa.”

Työkaverit Paula Mäkilaurila (vas.) ja Krista Lindfors olivat vaunuikäisten lastensa kanssa Koskipuistossa jäätelöllä. ”Olen kaksikuukautisen vauvan äiti, joten nyt olen käyttänyt etenkin neuvolapalveluita ja muita synnytykseen liittyviä palveluita. Olen ollut niihin tosi tyytyväinen. Kun lapsi kasvaa, myös koulutus on ehdottoman tärkeä. Jos jostain pitää karsia, niin viimeksi lapsiin liittyvistä palveluista”, Mäkilaurila totesi. Krista Lindfors kiittää myös neuvolapalveluita. Naiset toivovat, että kaikki peruspalvelut pystytään pitämään hyvällä tasolla jatkossakin.

Menot paisuneet

Veronmaksajain keskusliiton toimitusjohtaja Teemu Lehtinen näkee Suomen ongelmien juurisyyksi sen, että menoja on kasvatettu, vaikka talous ei ole kasvanut. Julkinen talous ei ole tasapainossa.

”Tällä tiellä ei voida jatkaa. Vaalit pidetään ensi keväänä, ja seuraavalla hallituksella on suunnantarkistuksen paikka. Nyt tarvitaan tiukat menokehykset ja kohdennettuja veronkevennyksiä.”

Lehtinen toteaa, että valtion menot ovat paisuneet koko kuluvan vaalikauden. ”Tähän jamaan on päädytty sillä, että koko ajan lisätään menoja ja tehdään laajennuksia valtion rahoittamiin toimiin. Myös uudistuksia pitää miettiä vähän huolellisemmin.”

Sanna Marinin (sd.) hallitus on esimerkiksi korottanut oppivelvollisuusikää 18 vuoteen. Lehtisen mukaan uudistus sinänsä oli hyvä, mutta sekin lisäsi valtion menoja. ”Seuraavaksi pitää miettiä, mihin kaikkeen meillä on varaa. Valtiontaloudessa on päädytty krooniseen velkaantumiseen ja mittavaan alijäämään. Nyt on palattava menojen hillintään.”

Ei veronkiristyksille

Verojen kiristäminen ei Lehtisen mukaan ole ratkaisu. ”Tällä vaalikaudella veroja ei ole kevennetty, vaan kiristetty. Kulutusveroissa on nähty merkittävää kiristystä esimerkiksi tupakan ja polttoaineen osalta. Kun kevennyksiä tehdään, ne pitää tehdä ansiotuloverotukseen, jotta saadaan yksityistä taloutta paremmaksi.”

Lehtisen mukaan viime kädessä kyse on siitä, halutaanko kasvattaa valtiota vai taloutta. ”Jos kasvatamme jatkuvasti valtiota, vaikka talous ei kasva, yksityinen talous alkaa kärsiä. Jos valtion kasvavat menot yritetään rahoittaa jatkuvasti veroja nostamalla, se vähentää yksityistä kulutusta eikä johda mihinkään. Siitä on saatu esimakua jo tällä vaalikaudella.”

Velkaantumisen taittaminen ei Lehtisen mukaan romuta hyvinvointiyhteiskuntaa, päin vastoin. Jäljelle jää entistä tehokkaampi ja toimivampi hyvinvointiyhteiskunta. ”Emme voi suunnata joka suuntaan lisäsatsauksia ja roiskia rahaa ympäriinsä. Uskon, että myös hyvinvointiyhteiskunta voi ja toimii paremmin, jos saamme siihen lisää tuottavuutta ja tehoa.”

Kertashokki kestettävä

Kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että velan kasvu pitää taittaa. ”Se on fakta, mutta aikataulun ja keinojen osalta näkemyksissä on aste-eroja”, tiivistää Työn ja talouden tutkimuslaitoksen Laboren johtaja Mika Maliranta.

Malirannan mukaan tämänhetkinen arvio on, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan aiheuttaa kertaluonteisen shokin maailmantalouteen ja sitä kautta myös Suomen talouteen.

”Hintoihin tulee tasokorjaus, eli väliaikainen inflaatio. Se on hyvinvointimenetys, joka kansantalouden vain täytyy ottaa vastaan. Reaalitulot ovat kuitenkin kasvaneet kohtuullisen hyvin viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana. On menty monta askelta eteenpäin, nyt joudutaan ottamaan yksi tai kaksi askelta taaksepäin.”

Malirannan mukaan uhkana on palkka-hinta-spiraali, jossa reaalitulojen putoamista ja elintason kertaluonteista laskua yritetään kompensoida palkankorotuksilla tai tuloveron alennuksilla. ”Se on tuhoon tuomittu yritys, kun talous on korkeasuhdanteessa ja tuotantokapasiteetti lähes täyskäytössä. Jos yleistä ostovoimaa lähdetään tällaisessa tilanteessa lisäämään joko palkankorotuksilla tai veronkevennyksillä, se menee hintoihin.”

Kuin vakuutus

Maliranta näkee hyvinvointiyhteiskunnan ikään kuin kansalaisten vakuutusjärjestelmänä. Tätä vakuutusta tarvitsevat ennen kaikkea tuloasteikon pienimmässä päässä olevat ihmiset.

”Keskituloiset ihmiset ovat korkeasuhdanteessa voineet varautua kaikenlaisiin vastoinkäymisiin, joiden varalta kotitaloudessa on puskuria. Bensan, lämmön ja ruoan hinnan nousu ovat keskimäärin kuitenkin aika pieniä iskuja verrattuna esimerkiksi siihen, että joutuu työttömäksi tai tulee avioero.”

Malirannan mukaan tämä perustelee sitä, että mahdolliset poliittiset toimenpiteet kohdistetaan siihen osaan tulojakaumaa, jossa mahdollisuus varautumiseen on rajallinen. ”Yhteiskunta tulee apuun niille, jotka eivät pysty sitä itse hoitamaan. Yleistä ostovoiman lisäystä pitää kuitenkin välttää, koska olemme korkeasuhdanteessa.”

Maliranta esittää ratkaisuksi pakettia, joka olisi täsmäsuunnattu pienituloisille. ”Esimerkiksi sosiaalietuuksien indeksikorotusten aikaistamista, jos se on mahdollista. Harkitsisin myös joidenkin muiden sosiaalitukien, kuten opintotukien ja pienimpien eläkkeiden väliaikaisia tarkistuksia.”

Lisää velkaa?

Miten nämä toimet sitten rahoitetaan?

”Ne joudutaan lainalla rahoittamaan, joten sen takia ne pitää kohdistaa tarkasti. Ne eivät saa maksaa liikaa eivätkä nostaa yleistä ostovoimaa liian paljon.”

Harkittua lainanottoa ei Malirannan mielestä ole syytä kavahtaa, sillä Suomen lainataso eli julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen ei vielä ole järisyttävällä tasolla. ”Velkaa tarvitaan silloin, kun sen paikka on, mutta velanoton pitää olla maltillista ja säästeliästä. Velkaongelma pitää ratkaista, mutta epävarmassa tilanteessa se ei ole akuutein asia.”

Maliranta kuvaa velkaa keskipitkän tai pitkän aikavälin pulmaksi, joka ei korjaannu yhdellä työkalulla. Mahdollisia keinoja on hänen mukaansa kolme: verojen korottaminen, menojen leikkaus sekä rakenteelliset uudistukset, jotka lisäävät työn tarjontaa ja tehokkuutta. Maliranta toteaa, että realistinen vaihtoehto koostuu niistä kaikista, mutta sopivan yhdistelmän rakentaminen on poliittinen valinta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut