Toimittaja soluttautui Suomi-Areenan kulisseihin ja päätyi mitä oudompiin kutsu­tilaisuuksiin – superlobbaaja Jussi Lähde avaa Aamulehdelle tapahtuman salat

Porissa järjestettävä Suomi-Areena on paljon muutakin kuin avoimet yleisötilaisuudet. Kaupungissa järjestetään tällä viikolla kymmeniä kutsutapahtumia, joihin ovet avautuvat vain osalle. Aamulehden toimittaja Juho Korpela vieraili niissä keskiviikkona ja kirjasi ylös havaintonsa.

Australialais-suomalaisella kaivosyrityksellä töissä olevat Jussi Lähde (vasemmalla) ja toimitusjohtaja Thomas Hoyer sanovat, että Suomi-Areenassa lobbaaminen säästää aikaa. Helsingissä kaikki tapaamiset pitäisi järjestää erikseen, Porissa asian voi hoitaa terassilla.

14.7. 19:44

Aamulehti

Suomi-Areenassa on oltava, jos olet tai haluat olla menestyvä toimittaja, poliitikko, järjestöjyrä tai lobbari. Siksi nyt on lähdettävä Poriin.

Juna jää kuitenkin jumiin Kokemäen asemalle. Matkaa on jatkettava taksilla. Päädyn tilataksiin, jossa on minun, puolueettoman ja objektiivisen journalistin, lisäksi Helsingistä saapuvia lääkelobbareita. Journalistinen uskottavuuteni karisee jo ennen kuin edes pääsen Poriin: Lääketeollisuuden piikkiin taksilla.

Nyt on aika soluttautua ja sujahtaa Suomi-Areenan syvään päätyyn. Olen varannut majoituksen viikkoa etukäteen. Työnantajani maksaa keskustasta hieman syrjässä olevasta kerrostaloasunnosta 150 euroa yöstä. Melkoinen hinta.

Keskiviikkopäivän keskustelutilaisuuksien otsikot kuulostavat hirveiltä: Onko digimaailmassa tilaa kaikille?, Tule rajattomaan Tornionlaaksoon, Mistä saan jatkossa hoitoa ja turvaa Satakunnassa?, Kansallinen syöpästrategia ja Parempaa demokratiaa puolueiden dialogilla.

Hyi, hyi ja hyi.

Suurimmassa osassa virallisista tapahtumista on juontaja ja panelisteja kahdesta jopa kuuteen. Köyhillä järjestöillä ei olisi varaa omaan hetkeen lavalla: MTV:n järjestämässä tapahtumassa saa käyttöönsä lavan reilulla 3 000 eurolla, yrityksille sama kustantaa 5 500 euroa. Esimerkiksi Lääketeollisuudella on käytössään koko keskiviikon yksi lava.

Istun ostoskeskuksen aulaan pystytettyyn katsomoon. Panelistit puhuvat ympäripyöreitä ilmastonmuutoksesta. Äänentoisto on surkea, panelistien puhe puuroutuu ja kuullakseen puhetta joutuu toden teolla höristelemään korviaan. Keskustelutilaisuus, jossa keskustelua ei kuule. Mainiota.

Junamatkan tyssättyä on otettava taksi.

Superlobbari paljastaa salat

Miksi täällä ollaan? Tapahtuman salaisuudet minulle on luvannut paljastaa Jussi Lähde. Hän on ollut vuodesta 2005 asti järjestetyssä Suomi-Areenassa yhtä kertaa lukuun ottamatta aina. Sen huomaa, kun hänen kanssaan kävelee Porin kauniita katuja. Joka toinen on tuttu ja haluaa jutella Lähteelle.

Lähde on tunnettu taustavaikuttaja. Joku kutsuu häntä superlobbariksi. Hän lobbaa työkseen australialais-suomalaista malminetsintäyritystä. Yrityksen nimi on hirveä, Latitude 66 Cobalt. Lähteen lisäksi kaljalle istuu saman yrityksen toimitusjohtaja Thomas Hoyer. Toimitusjohtaja on pääosin hiljaa, mutta Lähteellä on asiaa.

Lähde kertoo, että lobbarina tärkeintä on olla virallisissa keskustelu­tilaisuuksissa varttia ennen tilaisuuden alkua. Silloin käydään parhaat keskustelut. Kun varsinainen tapahtuma alkaa, voi paikalta poistua. Kätevää.

Nykyisessä Suomi-Areenassa on lähes kaikki pilalla, kaivosmiesten puheista voi päätellä: Vuosia palvellut vakiterassi on muuttunut pitseriaksi. Tapahtuma on muuttunut myyntikojuineen ”järjestötoiminnan maatalousmessuiksi”. Kansainvälisiä vieraita ei juurikaan enää ole. Kuka vaan voi järjestää keskustelutilaisuuden, kunhan rahaa löytyy. Väkeäkin on normaalia paljon vähemmän. Paperista käsiohjelmaakaan ei enää ole. Mikä tragedia.

Suomi-Areenan keskustelut järjestetään ympäri Porin keskustaa.

Mutta miksi lobbaaja palaa vuodesta toiseen viikoksi Poriin keskellä kuuminta lomakautta? Täällä säästää aikaa, Jussi Lähde sanoo. Kahdessa päivässä saa saman verran tapaamisia ja kohtaamisia kuin Helsingissä kahdessa viikossa. Yöllä käydyt keskustelut ovat saattaneet päätyä 4–5 vuoden päästä hallitusohjelmaan, Lähde sanoo.

Lobbaaminen on myös helpompaa, koska ihmisillä on enemmän aikaa ja he ovat täällä ”vastaanottavaisempia". Lähde ei myönnä, että alkoholilla olisi vaikutusta asiaan. Muutenkin juomakulttuuri on siistiytynyt tapahtuman alkuajoista.

Suomi-Areenassa ei tänä vuonna nähdä pääministeriä tai presidenttiä. Muutenkaan moni viikon aikana lavalle nouseva poliitikko ei ole puolueiden kovinta kärkeä. Tähän on syynä vaalien läheisyys, Lähde arvioi. Poliitikot käyttävät nyt aikaansa mieluiten omassa vaalipiirissään. Ensi kesänä tilanne on jo toinen.

Pelkästään gallup-kärjessä olevia kokoomuslaisia ei kannata tavata, jos haluaa Suomi-Areenassa asiansa esille. Kaikkia on kohdeltava tasavertaisesti, sillä puolueissa muistetaan pitkään, jos lobbaaja on välinpitämätön. Jos nämä kaivosmiehet haluavat saada varmimmin asiansa esille, parasta riistaa Suomi-Areenassa ovat nuorisopoliitikot, jotka eivät ainakaan vielä ole omaksuneet kaikkia puolueensa kantoja, Lähde sanoo.

”Kaikkein tärkeintä on, että sinulla on täällä aikaa satunnaiskohtaamisiin”, sanoo Jussi Lähde. Hän seisahtui keskustelemaan keskelle porilaista katua keskiviikkona.

Minglausta

Ensikertalaisena tunnen olevani hieman hukassa tapahtumaetiketistä. Jussi Lähde lohduttaa ja sanoo, että kolmannen Suomi-Areenan jälkeen tapahtumasta osaa ottaa kaiken irti. Lisää Poria siis luvassa vuoden päästä.

Olen saanut etukäteen kinuamalla kutsun yksille kokkareille. Vaikka Suomi-Areena pursuaakin kokoomuslaisia, kokkareilla tarkoitetaan cocktailtilaisuutta. En ole elämässäni käyttänyt sanaa ennen Suomi-Areenaa.

Tapahtuu käänne. Tapaan sukulaiseni, lobbari hänkin, ja saan yllättäen kutsun S-ryhmän tilaisuuteen. Tästä tapahtumasta ei mainita Suomi-Areenan virallisessa ohjelmassa. Ilman oikeaa ihmistä ja hänen vinkkiään nämä ovet pysyvät kiinni.

Ketään ei kuitenkaan kiinnosta ovella, ketä tapahtumaan tulee. Ovella kuohuviinilasi lyödään käteen välittömästi. Kiusallisen huono bilebändi soittaa taustalla, kun väki minglaa. Taas uusi sana, jota käytän ensimmäistä, ja ehkä viimeistä, kertaa. Kielikellon mukaan minglailu-ilmausta käytetään, kun järjestetään trendikkäitä, kansainvälisiä tai yrittäjähenkisiä tapahtumia esimerkiksi nuorille aikuisille.

Smingle. Tänne Aamulehden toimittaja Juho Korpela ei saanut kutsua, mutta meni silti.

Kielikellon määrittely sopii tapahtuman luonteeseen. Sali on täynnä siniseen pukuun pukeutuneita miehiä ja Marimekkoon pukeutuneita naisia. Kuulen, että Suomi-Areena-amatöörin tunnistaa korkokengistä. Viittä päivää ei koroilla jaksa minglata.

Alan epäröidä pukeutumistani. Takaraivossani tykyttää ajatus, että olen t-paidassani ja shortseissani alipukeutunut. Tarvitsen kauluspaidan, ääni sisälläni huutaa.

S-ryhmän tarjoama lasi ei ehdi tyhjetä kunnolla, kun se täyttyy pyytämättä ja yllättäen. Ei ole ilmaisia lounaita, minulle on hoettu. Siksi yllätys onkin iso: Kukaan ei tule tuputtamaan osuuskunta-aatetta tai puhumaan siitä, miksi viinit pitäisi saada ruokakauppoihin. Edes S-etukorttia ei kysytä. Ehkä en ole tarpeeksi merkittävä henkilö. Toisaalta isoja nimiä ei tapahtumassa juurikaan näy.

Kokoomuslaiset ovat keskustelujen perusteella yliedustettuina tilaisuudessa. Kepulaisiakin on. Tasapainoa hakeakseni yritän löytää demareita. He ovat jo poistuneet seuraaviin kekkereihin.

Lobbausmateriaalia. Satakunnan keskussairaala jakoi tapahtumassa ilmaisia hattuja. Tämä hattu löytyi hylättynä miesten vessasta.

Ensimmäinen lobbaus

Tapahtuu jälleen käänne. Tuttuni, kokoomuslainen, on saanut kutsun vuokranantajien ”kotibileisiin”. Google kertoo jälkikäteen, että Suomen Vuokranantajat on yksityisten vuokranantajien ja asuntosijoittajien järjestö. Pomo on käskenyt ottaa kaiken irti tapahtumasta, joten en voi kieltäytyä tarjouksesta.

Vuokranantajien bileet ovat S-ryhmää paremmat. Seitsemännessä kerroksessa sijaitsevalta kattoterassilta näkee koko Porin keskustan. Kuohuviinilasia ei ojenna kukaan, se pitää moukkamaisesti ottaa itse pöydältä.

Minua lobataan nyt ensimmäistä kertaa päivän aikana. Finanssialan edustajat kertovat, miksi lainakatto on huono asia. Nyökyttelen ja kuuntelen. Käyn täyttämässä lasin itse ja kuuntelen seuraavaksi puhetta merikaapeleista. Löydän demareita.

Juomatarjoilua Suomen Vuokranantajien kotibileiksi mainostetussa tilaisuudessa.

Kahdet kokkarit teltassa

Seuraavaksi vuorossa on tilaisuus, johon olen saanut kutsun etukäteen. Tässä vaiheessa murrun ja käyn vaihtamassa t-paidan kauluspaitaan. Lasillisen tarjoaa tällä kertaa vientiteollisuuden liitot. Minulle ei kuitenkaan selviä illan aikana, mitä he tapahtumalla hakevat. Kunhan jutellaan ja juodaan.

Tapahtuma päättyy, mutta seuraava alkaa samassa paikassa jo puolen tunnin päästä. Saan kutsun, mutta sitä ei tälläkään kertaa kysytä ovella. Teollisuuden palkansaajat on seuraavan tapahtuman järjestäjä. Mikään ei muutu: juomat ja vieraat ovat samoja kuin äskeisessä tilaisuudessa. Mutta miksi ihmeessä Teollisuuden palkansaajien pitää käyttää tuhansia euroja tällaiseen? Se ei minulle avaudu.

Toisaalta alan murtua. Nautin tilaisuudesta päästä haastamaan eri alojen ihmisiä. Pettymyksekseni huomaan, että en saa keskiviikkona ainuttakaan käyntikorttia.

Tapahtuu taas käänne. Ilmaisten tarjoilujen tapahtumat päättyvät tai ainakaan minulla ei ole seuraavista enää tietoa. On aika siirtyä paikkaan, jota kaikki jututtamani ihmiset ovat suositelleet etukäteen.

Ravintola Punainen kukko ja poliittisten laulujen ilta. Kansanedustajat, ministerit, toimittajat ja muu juhlakansa hoilaavat kansanrintamasta, proletaareista ja Paavo Väyrysestä tehtyjä lauluja. Tilaan juoman ensimmäistä kertaa päivän aikana omaan piikkiin.

Keskiviikon huipentaa Punatähdet.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut