Aamulehti
Tämän kevään Nato-keskustelu ja valtiojohdon päätös hakea puolustusliiton jäsenyyttä on edennyt sellaista vauhtia, jota tuskin kukaan olisi voinut ennustaa vuosi sitten.
Kansanedustaja Markku Eestilä (kok.) kiteytti monen Nato-kannattajan mielialat, kun hän totesi, ettei uskonut koskaan näkevänsä tätä päivää kansanedustajana. Mutta niinpä vain näkee.
Eduskunnassa maanantaina alkanut historiallinen keskustelu Nato-jäsenyydestä on kulkenut tuttuja latuja. Onhan puolue toisensa jälkeen jo ilmaissut Nato-kantansa ja eduskunnan laaja enemmistö kertonut myönteisistä kannoistaan.
Mielipidemittauksissa kannatus on noussut kevään aikana tasaisesti. Keskiviikkona saadaan lisäpontta, kun Maanpuolustuksen suunnittelukunta MTS:n julkistaa gallupin suomalaisten Nato-kannoista.
Kysely on laaja ja siinä on useita kysymyksiä. Harmi vain, että tulos tulee julki vasta keskiviikkona.
Lue lisää: Suomi hakee Natoon – nämä ovat seuraavat askeleet
Salissa harras tunnelma
Tärkeä sinetti saatiin sunnuntaina, kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö sekä pääministeri Sanna Marin (sd.) kertoivat Suomen hakevan jäsenyyttä. Historian havinaa oli niin presidentin linnassa kuin maanantaina eduskunnassa.
Lue lisää: Presidentti Niinistö: Suomi hakee Nato-jäsenyyttä – näin historiallisesta päätöksestä kerrottiin
Monissa puheenvuoroissa nousi esille toive, ettei prosessia pitkitettäisi turhaan. Tämä varmasti toteutuu, koska viivytyskeskusteluita ei ole tiedossa.
Keskustelu oli välillä jopa harrasta. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo muistutti edesmenneen jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin talvisodan opetuksista, joista tärkein oli lausuma ”ei enää koskaan yksin".
Omaa vahvaa puolustusta korostettiin, samoin kuin Naton peruspilaria, eli liittoon mennään saamaan, mutta myös antamaan. Täysin velvollisuuksin, mutta myös oikeuksin.
Toki aivan yhtä köyttä yhdistyksen -malliin ei salissa keskusteltu. Soraääniä kuultiin lähinnä vasemmistoliitosta sekä Valta kuuluu kansalle -ryhmän puheenjohtaja Ano Turtiaisen puheenvuorosta.
Satoja tunteja
Puheissa kävi myös ilmi, että tietoa on ollut riittävästi. Poliittinen koneistomme todisti, että silloin kun on tarpeen, niin asioihin saadaan vauhtia.
Tiedonsaannista kertoo jotakin Natoa vastustajan kansanedustaja Markus Mustajärven (vas.) toteamus, jonka mukaan hän on viettänyt tämän kauden aikana satoja tunteja eduskunnan turvatiloissa.
Salaperäisyys esillä
Suomi liittyi Naton rauhankumppanuusohjelmiin vuonna 1994. Sitä seuraavana vuonna meistä tuli EU:n jäsen. Ei siis ole ihme, että 90-luvun loppupuolella käytiin vilkasta keskustelua siitä, pitäisikö Suomen hakeutua täysjäseneksi.
Aamulehden arkistosta osuu silmiin vuosina 1995–99 puolustusministerinä toimineen Anneli Tainan (kok.) haastattelu. Häneltä oli pyydetty kommenttia silloiseen mielipidekyselyyn, jonka mukaan valtaosa suomalaisista epäili, että Suomen poliittinen johto valmisteli Naton jäsenyyttä salassa.
Taina vakuutti tomerasti, ettei minkäänlaisia salaperäisiä valmisteluja ole käynnissä, niin kuin ei ollutkaan. Tapahtuma kuitenkin kertoo, miten herkkää Nato-keskustelu on ollut.
Tänä keväänä ei epäilyihin ole ollut aihetta. Poliittinen johto on ollut avoin, prosessin vaiheet kerrottiin hyvin julki ja mielipiteiden muodostamiselle on annettu tilaa. Hyvä niin.
Vaikka niin presidentin kuin pääministerin Nato-kannat olivat selvästi luettavissa rivien välistä jo paljon sunnuntaita aiemmin, oli ilmoituksen ajankohta oikea. Ei hötkyilty. Aivan kuten presidentti linjasi kevättalvella. Turvallisuuden ratkaisut on käytävä läpi huolella, mutta ei viivytellen.
