Inkluusio: Näin se vaikuttaa koulujen arkeen - Kotimaa - Aamulehti

Opettajat kertovat, miten isoja ongelmia inkluusio kouluissa nyt aiheuttaa: ”Minua on uhattu saksilla, tappamisella ja hakkaamisella” – Näin vastaavat opetusjohtaja, apulaispormestari ja ministeri

Aamulehti kysyi opettajien näkemyksiä inkluusiosta ja sai lukuisia vastauksia. Inkluusio tarkoittaa sitä, että myös erityistä tukea tarvitsevia oppilaita opetetaan samassa luokassa muiden kanssa. Moni opettaja pitää sitä hyvänä ideana, joka ei käytännössä toimi. ”Tavallinen yleisopetuksen luokka on muuttunut suureksi erityisluokaksi, jolla ei ole siihen koulutettua opettajaa.”

Aamulehti seurasi 4. luokan koulupäivää Lentävänniemen koulussa Tampereella syyskuussa. Luokalla on 24 oppilasta, ja opettaja Joanna Ahlmanin apuna paikalla oli kyseisenä päivänä koulunkäynninohjaaja.

10.10. 6:00

Aamulehti

Kaunis ajatus, joka ei toteutunut, kuten luvattiin. Tämä toistuu opettajien Aamulehdelle lähettämissä kokemuksissa peruskoulun inkluusiosta. Kysyimme opettajien kokemuksia työstään syyskuun alussa. Vastauksia tuli noin 250 verkkokyselyyn ja sähköpostilla. Inkluusio nousi esille useissa vastauksissa.

Lue lisää: Saimme opettajilta valtavasti huolestuneita viestejä ja selvitimme, millaista koulujen arki nyt on

Tiivistettynä inkluusio tarkoittaa sitä, ettei erityistä tukea tarvitsevia oppilaita erotella omiin ryhmiinsä, vaan he käyvät koulua yleisopetuksessa muiden mukana. Kouluissa siirryttiin kohti inklusiivista mallia vuoden 2010 perusopetuslain muutoksella.

Inkluusio

Idea: Ajatus yhteisestä koulusta kaikille. Koulutusjärjestelmässä ei ole erillisiä erityiskouluja ja erityisluokkia, vaan erityisoppilaat osallistuvat yleisopetukseen.

Tausta: Pohjautuu Unescon vuonna 1994 tekemään Salamancan julistukseen.

Miten: Jokaisen lapsen tarpeet kohdataan yksilöllisesti, ja opetus järjestetään niiden mukaan. Esimerkiksi tukipalvelut tulevat oppilaan mukana lähikouluun. Lisäksi käytössä on henkilökohtaisia opetussuunnitelmia ja -ohjelmia.

Laki: Lainsäädännössä ei ole konkreettista määräystä inkluusion toteuttamisesta. Vastuu järjestelyistä on kunnilla.

Lähteet: Lastensuojelun keskusliitto

”Erityisoppilaat sijoitettiin yleisopetuksen luokkiin, ja apua saattoi saada muutamia tunteja viikossa, mikäli erityisopettaja ei esimerkiksi joutunut sijaistamaan tai muihin tehtäviin. Luokassa saattoi 30 oppilaan joukossa olla esimerkiksi seitsemän tehostetun tuen oppilasta ja lisäksi muut tukiopetusta tarvitsevat. Inkluusio oli kaunis ajatus, mutta sen toteutukseen ei saatu luvattuja resursseja. Moni koki, että inkluusio oli pelkkä säästökikka”, kertoo tamperelainen opettaja Aamulehdelle.

Myös toinen pirkanmaalainen opettaja kertoo, että kun kunta esitteli inkluusion ajatuksen, painotettiin, että resurssit seuraavat erityisoppilaiden mukana. Nyt kuitenkin tukea tarvitsevia oppilaita on enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja aikuisten määrä suhteessa tuen tarpeeseen on pienempi kuin koskaan ennen: ”Tästä kärsii niin sanottu normioppilas, ja tämä tekee työstä raskaan. Olen useimmiten tunneilla ainoana aikuisena 25 oppilaan kanssa, joista vähintään viidellä on jotain muuta kuin yleinen tuki.”

Aamulehti ei julkaise kaikkien kokemuksistaan kertoneiden opettajien nimiä, koska heille voisi aiheutua vaikeuksia työpaikalla.

Kolmiportainen tuki

Perusopetuslain mukaan oppilaalla on oikeus saada perusopetuksessa riittävää tukea.

1. Yleistä tukea saavat kaikki tarvittaessa. Oppilaalla ei ole säännöllistä ja jatkuvaa tuen tarvetta.

2. Tehostettua tukea saavat oppilaat, jotka tarvitsevat jatkuvampaa, voimakkaampaa ja yksilöllisempää tukea tukea oppimiseen tai koulunkäyntiin.

3. Erityinen tuki on suunnattu niille, joille tehostettu tuki ei riitä.

Lähteet. OAJ, opetushallitus.

Eräs naisopettaja kuvaili, millaista tuen tarvetta hänen luokassaan on: ”Omaehtoisuutta, tarkkaavaisuuden vaikeuksia, ylivilkkautta, autismin kirjoa, oppimisvaikeuksia, tavaroiden heittelyä, sotkemista, huutamista, joskus väkivaltaa. Noin 4–5 lasta luokalla tarvitsisi oman aikuisen selviytyäkseen koulupäivästä. Inkluusio on ajatuksena upea. Tarvitsemme kouluun kuitenkin lisää aikuisresurssia, myös pienluokkia, sekä kuntoutusta ja terapiaa. Tällöin se olisi tehokkainta.”

Helsinkiläisen opettajan mukaan luokalla kaikki energia suuntautuu yhteen lapseen. ”Hän vaatii aikuisen jakamattoman huomion. Lapsi ei siedä pettymyksiä, ei suuren ryhmän hälyä, eikä osaa toimia sosiaalisten sääntöjen mukaan. Hän saa viikoittain raivokohtauksia, joiden aikana huutaa, kiroilee ja heittelee tavaroita. Joudun usein pitelemään häntä kiinni 20 muun lapsen hyöriessä hämmentyneinä ympärillä. Tukenani on kyllä avustaja ja erityisopettaja joitain tunteja viikossa, mutta tuki ei silti riitä kaikille sitä tarvitseville.”

Kuudetta vuotta opettajana toimiva kertoi kohdanneensa tähänastisen uransa aikana väkivaltaa: ”Minua on uhattu saksilla, tappamisella ja hakkaamisella. Lyöty nyrkillä naamaan, pyöräilykypärällä päähän, kyynärpäällä vatsaan. Potkittu, tallottu varpaita, räitty päälle, revitty rikki vaatteita. Oppilas on puristanut minua tisseistä ja takapuolesta. Väkivaltaisille oppilaille ei kukaan voi mitään, sillä heillä on oikeus olla koulussa siinä missä muidenkin. Inkluusion myötä tavallinen yleisopetuksen luokka on muuttunut suureksi erityisluokaksi, jolla ei ole siihen koulutettua opettajaa.”

Joidenkin opettajien mukaan inkluusio näkyy oppimistuloksissa: Erään miesopettajan mukaan yläkouluun tulee nyt oppilaita, joilla opiskelun perustaidot ovat hukassa, eikä alakoulussa ole varmistettu luku- ja laskutaitoa. Hän sanoo, että pohjat on saatava peruskoulussa niin hyviksi, ettei lukiossa ahdistuta ja stressaannuta niin paljon kuin nyt. ”Inkluusio lienee pahimpia koulupoliittista virheitä, joita Suomessa on tehty. Yleinen osaamistaso on romahtanut, ja koulussa tarvitaan lisää henkilökuntaa.”

Tampereen sivistys- ja kulttuurilautakunnan apulaispormestari, opettajana työskennellyt Matti Helimo, Tampereen kaupungin perusopetusjohtaja Kristiina Järvelä ja opetusministeri Li Andersson.

”Paperilla oikein hyvä”

Tampereen sivistys- ja kulttuurilautakunnan apulaispormestari, opettajana työskennellyt Matti Helimo (vihr.) sanoo, että kolmiportaisen tuen malli on ”paperilla oikein hyvä”. Lakimuutoksen yhteydessä sovittiin, että tuki seuraa oppilasta luokkaan, mutta opetusalan lainsäädäntö on väljä. Helimo sanoo, että samaan aikaan Suomessa jouduttiin tekemään säästötoimia. ”Kävi niin, että kun erityisluokkia lakkautettiin, raha ei seurannutkaan. Tampereella ei onneksi ole ihan menty äärilaitaan vaan pienryhmiä on säilynyt ja niitä pyritään lisäämään.”

”Jos inkluusio ei toimi, silloin erityistukeen oikeutettu ei saa tarvitsemaansa tukea, saati että erityislahjakas oppilas saisi virikettä oppimiselleen. Opettajan aika ei yksinkertaisesti riitä, edes tavanomaiseen tapaan etenevillekään. Kukaan ei oikein saa, jos se ei toimi.”

Opetusministeri Li Andersson sanoo Aamulehdelle, että inkluusiosta syntyy ongelmia silloin, kun kunnat käyttävät sitä säästökeinona. ”Se ei ole sellaiseksi koskaan tarkoitettu, vaan kyllä se ajatus on ollut, että inkluusio on tärkeä periaate yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kannalta. Se ei ole tapa säästää rahaa, vaan sen toteuttaminen edellyttää, että resursoiminen on riittävää.”

Hallituksessa on aloitettu työ oppimisen tuen järjestelmän uudistamiseksi. Kuntien vastuulla on Anderssonin mukaan kuitenkin huolehtia peruskoulun voimavarojen lisäksi siitä, miten isot opetusryhmät ovat.

Opettaja Heikki Karjalainen Wivi Lönnin koulusta teki ensimmäisen opettajan sijaisuutensa Tampereella vuonna 1985. Karjalaisen luokkaan on kertynyt monenlaisia esineitä, esimerkiksi ilveksen pääkallo.

Tampereella osaajapulaa

Valtakunnallisesti on varmasti osittain epäonnistuttu tuen järjestämisessä, sanoo Tampereen kaupungin perusopetusjohtaja Kristiina Järvelä. ”Tampereella on tehty hyvinkin erilaisia päätöksiä, sillä olemme vahvistaneet luokkamuotoista erityisopetusta ja lisänneet pienryhmiä.”

Nyt Tampereella on yleisen opetuksen ryhmiä, joissa erityisopettaja on tukena. Oppilas voi myös olla pysyvästi pienessä ryhmässä. Kolmas vaihtoehto on selkeitä ohjeita ja ennakoituja tilanteita tarvitseville lapsille suunnattu ryhmä. Yhdessä koulussa tällaisia oppilaita voi olla vain vähän, eli opetusta ei välttämättä ole mahdollista järjestää lähikoulussa. Erityisen vaativan tuen oppilaat käyvät Tampereella koulua Puistokoulun toimipisteissä. Järvelä sanoo, että tuki yritetään kohdentaa lähikouluun, eikä oppilaita lähetetä tarpeettomasti eri puolille kaupunkia. Hän arvioi, että 95 prosenttia tamperelaisista lapsista saa tukea lähikoululla.

”Jos katsomme valtakunnallisesti, Tampereella ei ole huono tilanne, mutta se ei lohduta yhtään opettajaa, joka kokee, että resurssit ovat riittämättömät.”

Lentävänniemen koulussa työskentelevän Joanna Ahlmanin luokalla on oppilaita tuen eri portailta, ja tilanne on sama useimmissa koululuokissa. Ahlmanin mukaan erityisen tuen tarvitsijoita on enemmän kuin erityisluokkapaikkoja.

Järvelän mukaan yksi ongelma tuen järjestämisessä on se, että pätevistä työntekijöistä alkaa olla kova pula. ”Pitkään meni niin, että oli paljon valinnanvaraa. Nyt esimerkiksi koulupsykologeja olisi mahdollisuus palkata lisää. Meillä on rekrytointi koko ajan päällä, kun ei ole tarpeeksi hakijoita. Sama näkyy erityisopettajissa.”

Opettaja Heikki Karjalainen Wivi Lönnin koulusta sanoo, että yhdelle oppilaalle on oppitunnista aikaa sekunteja tai muutama minuutti. Jos joukossa on yksikin oppilas, joka ei tee sitä mitä pitäisi, koko aika voi mennä siihen. Hän muistaa tilanteen, jossa raivokohtauksen saaneen viidesluokkalaisen rauhoittamiseen tarvittiin hänen lisäkseen kaksi aikuista ja silti pulpetit lensivät.

”Viime vuosina inkluusioon on sisällytetty erityisoppilaat. Olisi olennaista erottaa, onko oppilas esimerkiksi pyörätuolissa, kuuro tai sokea, mutta osaa käyttäytyä. Nyt yleisopetuksen luokkiin on sijoitettu paljon käytöshäiriöisiä oppilaita.”

Katso tästä, millainen on opettaja Joanna Ahlmanin työviikko Lentävänniemen koulussa Tampereella:

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos