Outi Hirvikangas oli 15 vuotta sitten WTC-tornien vieressä: ”Tapahtunut opetti minulle yhden asian” - Kotimaa - Aamulehti

Outi Hirvikangas oli 15 vuotta sitten WTC-tornien vieressä: ”Tapahtunut opetti minulle yhden asian”

11.9.2016 21:10

Missä sinä olit, kun WTC-tornit romahtivat?

Aina, kun Outi Hirvikangas kuulee tämän kysymyksen, hän hiljenee. Ei siksi, etteikö hän muistaisi – päinvastoin. Hän muistaa piiruntarkkaan.

Hirvikangas hiljenee siksi, että hänen pitää hetki miettiä, mistä aloittaa kertomuksensa. Lopulta hän aloittaa sen Manhattanilta, korttelin päästä WTC-torneista.

Nordeassa työskennellyt Hirvikangas oli 11.9.2001 New Yorkissa työmatkalla. Tiistaiaamuna hän oli matkalla kokoukseen WTC-tornin vieressä olevaan toimistorakennukseen.

Lentokoneen ääni

Kun ensimmäinen kone törmäsi WTC:n pohjoistorniin, Hirvikangas oli noin korttelin päässä pilvenpiirtäjästä.

Ensimmäisenä hän kuuli lentokoneen äänen, kuin hävittäjä olisi lentänyt erittäin matalalla. Sitten kuului jysäys, aivan kuin äänivalli olisi murtunut.

- Kun siirryin kadun toiselle puolelle, näin koneen tekemän reiän rakennuksen kyljessä.

Hirvikangas meni suomalaisen kollegansa kanssa toimistorakennukseen kokouspaikalle kertomaan, että he eivät jää paikalle. Sisällä rakennuksessa kuitenkin kuului kuulutuksia, jotka kielsivät ihmisiä lähtemästä kadulle.

Hirvikangas kollegoineen meni toimistorakennuksen 23. kerrokseen odottamaan. Sitten kuului uusi pamaus. Toinen kone oli osunut WTC-torneihin.

- Kun menin ikkunaan katsomaan, näin kakkostornissa olevat tulenlieskat. En ajatellut oikein selkeästi ja vielä siinä vaiheessa luulin, että ensimmäisestä tornista oli lentänyt jotain, joka oli sytyttänyt myös toisen tornin palamaan.

Näky sai naisen levottomaksi. Sisäinen vaisto hoki, että täältä on päästävä ulos.

- Amerikkalaiset kollegani olivat puhelimessa ja yrittivät soittaa vaimoilleen. Sanoin heille, että nyt on lähdettävä.

Ryhmä juoksi 23. kerroksesta portaita alas kadulle. WTC-torneista lentänyt romu oli rikkonut myös sen toimistorakennuksen ikkunat, jossa Hirvikangas oli. Koko ajan päässä takoi vain yksi ajatus:

- Täältä pitää päästä lujaa pois.

WTC-tornien rauniot 15 vuotta sitten. Kuva: ZUMA24/Eric J. Tilford

Taksikuski pelasti

Alhaalla kadulla ryhmä löysi edestään lukitun portin.

- Lopulta löysimme käytävän, jonka kautta pääsimme pois. Ulkona kadulla pyrimme pois päin WTC-torneista.

- Monet ihmiset eivät siinä vaiheessa oikein vielä käsittäneet tilannetta ja pyrkivät lähemmäs ihmettelemään, mitä on tapahtunut. Me olimme ainoita, jotka yritimme paeta. Siinä vaiheessa silti kukaan meistä ei olisi uskonut, kuinka nopeasti tornit romahtavat.

Hirvikankaan pelastukseksi koitui korttelin päässä vapaana odotellut taksikuski.

- Meillä kävi tuuri, sillä kollegani väänsi meidät väkisin taksiin kyytiin ja ylipuhui tämän ajamaan meidät pois. Hän sanoi taksille, että kun tämän kuitenkin pitäisi paeta alueelta, eikö hän tekisi sitä mieluummin maksusta.

Hirvikangas ja kaksi hänen kollegaansa sulloutuivat kiireellä taksiin, joka lähti viemään heitä itärantaa pitkin kohti Pohjois-Manhattania. Takanaan he kuulivat hirvittävän äänen: torneista ensimmäinen oli romahtanut.

- Pääsimme juuri alta pois ja vältyimme kaikelta siltä asbestipölyltä, jota levisi kaduille rakennusten romahtaessa.

Taksissa kuljettaja laittoi radion päälle.

- Siellä vasta todella kuulimme, mitä on tapahtunut. Olen jälkeenpäin miettinyt, että tietyllä tapaa pääsin vähemmällä. Seisoin kadulla selin, kun ensimmäinen kone iski torneihin ja toisen iskun sattuessa olin sisällä rakennuksessa. En myöskään onneksi nähnyt tornista putoavia ihmisiä. Sellaista näkyä ei olisi varmasti koskaan pystynyt unohtamaan.

Rauniot savusivat päiviä iskujen jälkeen. Kuva: Epa.

15 vuotta myöhemmin

Ensimmäisen kerran Hirvikangas kertoi kokemuksistaan 15 vuotta sitten, kun hänen haastattelunsa julkaistiin Aamulehdessä 13.9.2001.

15 vuoden aikana Hirvikangas on ehtinyt vaihtaa työpaikkaansa Nordeasta Nokialle ja jäämään eläkkeelle. Talvensa eläkepäivistä nauttiva nainen viettää Floridan auringossa. 15 vuoden takaisia tapahtumia hän ajattelee toisinaan.

- Tänä aamuna, kun heräsin, asia oli mielessä. Pystyn yhä kertomaan tarkasti kaiken siitä päivästä.

Kun taksi oli kuljettanut Hirvikankaan kollegoineen turvaan, alkoi odottelu. Lentoliikenne oli pysähdyksissä, eikä New Yorkista päässyt pois. Tunnelma kaupungissa oli epätodellinen.

- New York oli iskujen jälkeen kuin aavekaupunki. Autoja ja ihmisiä on liikkeellä todella vähän.

Keskiviikkona Hirvikangas ja hänen kollegansa, edesmennyt Nordean pääekonomisti Juha Ahtola pyrkivät SAS:n terminaaliin. Siellä vallitsi kaaos. Iskupäivä oli tiistai, ja lennot alkoivat kulkea saman viikon lauantaina.

- Sanoin, että minulle kelpaisi mikä vain kaupunki, siitä voisi sitten jatkaa eteenpäin. SAS kuitenkin sanoi, että tervetuloa lennolle vasta seuraavana keskiviikkona.

Ahtola jäi odottamaan SAS:n lentoa. Hirvikangas päätti yrittää onneaan Finnairin terminaalissa, siitäkin huolimatta, ettei lentolippua ollut valmiina.

Kun hän ajoi taksillä läpi New Yorkin, näkyivät sen ikkunasta edelleen savuavat torninrauniot.

Näkymä Brooklynin sillalta näytti savuavan Manhattanin 11.9.2001. Kuva: Epa/César De Luca

Lennolla kauhea moka

Finnairin terminaalissa virkailijoiden toiminta oli järjestäytyneempää. Iskujen jälkeisenä lauantaina Hirvikangas sai lentolipun ja pääsi Suomeen lähtevään koneeseen.

- Kun kone lähti, kaikki taputtivat, niin onnellisia olimme. Koneessa meille jaettiin SPR:n esitteitä, joissa kerrottiin katastrofin aiheuttamasta traumasta.

- Esitteissä kerrottiin, mitä se tekee psyykeelle, ja että käytös voi olla pitkään irrationaalista. Omalla kohdallani huomasin, että keskittymiskykyni oli hyvin huono muutamien viikkojen ajan tapahtuneen jälkeen, en pystynyt edes yhtä sähköpostia lukemaan loppuun, Hirvikangas muistelee.

Vain yksi kömmähdys Finnairin lennon aikana tapahtui: pian ilmaannousun jälkeen tv-ruuduissa alkoi pyöriä dokumenttipätkä kerrostalosta, joka purettiin dynamaattia käyttäen.

- Kun ihmiset tajusivat, mitä ruuduissa näytetetään, he juoksivat koneen etuosaan lentoemäntien luo ja huusivat: laittakaa filmi poikki!

Kotona Suomessa Hirvikangasta odotti ystävä.

- Olin sopinut meneväni suoraan lentokentältä viettämään aikaa ystävien kanssa, jotta ei tarvinnut mennä yksin kotiin.

Outi Hirvikangas on nykyään eläkkeellä. - Työelämäkin värittyi 9/11 jälkeen siten, että moni muu asia tuli elämässä tärkeämmäksi, muun muassa perhe, läheiset ja terveys, nainen kertoo Aamulehdelle 15 vuotta iskujen jälkeen. Kuva: Outi Hirvikankaan kotialbumi

Mikä on tärkeintä?

Vuoden 2001 joulukuussa Hirvikangas vei loppuun kiinteistökaupan, jonka hän oli Manhattanilla syyskuussa aloittanut.

- Iskujen jälkeen oli mielenkiintoista seurata, että kaikki diilit, joita oltiin hierottu ennen iskuja, vietiin loppuun samoilla ehdoilla, jotka niihin oltiin ennen iskuja neuvoteltu. Härskimmätkin liikemiehet tajusivat, että nyt ei ole se hetki, kun kannattaa yrittää vetää kauppahintoja alas, vaan kaikki ymmärsivät tilanteen eettisen vastuun.

Maailmaa ravisuttaneen katastrofin kokeminen läheltä opetti Hirvikankaalle yhden asian. Hirvikangas kertoo, että henkinen hyvinvointi tuli entistä tärkeämmäksi.

- Tapahtunut opetti minulle erityisesti yhden asian elämästä. Suhtautumiseni uraan ja työelämään värittyi 9/11 jälkeen siten, että moni muu asia on sen jälkeen tullut elämässä tärkeämmäksi. Tällaisia asioita ovat perhe, läheiset ja terveys – eivät materia ja menestys.

Puutarhanhoito auttoi naista stressin hallinassa.

- Opiskelin myöhemmällä iällä puutarhuriksi ja vielä hortonomiksikin.

9/11 -iskuista tehtyjä dokumentteja tai elokuvia Hirvikangas ei enää nykyään katsele.

- Yhdessä vaiheessa katsoin ne kaikki, mutta nykyään minun ei enää tarvitse. Ei ole hyvä jäädä loputtomasti pyörittämään mielessään yhtä ja samaa asiaa. Elämän pitää jatkua.

WTC-tornien rauniot 15 vuotta sitten. Kuva: ZUMA24/Eric J. Tilford

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: