Katso maailman neljä oudointa veroa – Pakkoparturointi odotti parrakasta veronkiertäjää Venäjällä - Kotimaa - Aamulehti

Katso maailman neljä oudointa veroa – Pakkoparturointi odotti parrakasta veronkiertäjää Venäjällä

Maailman hulluimmat verotukset löytyvät jo menneiltä ajoilta. Sotien ja uusien palatsien vuoksi veroja on keksitty kerätä esimerkiksi satakielistä ja peruukeista.

2.8.2016 10:33

Jos Suomessa on hassulta kuulostavia veroja, on niitä myös maailmalla.

Verokeskustelu ryöpsähti Tampereella taannoin, kun Aamulehti kertoi koiraverosta ja siitä, miten vähän sitä kaupungissa oikeasti maksetaan.

Euroopassa rakentajia, omistajia ja aatelisia on verotettu niin turhamaisuuden, ylenpalttisuuden kuin rakentamisenkin takia vuosisatojen aikana mitä erikoisemmista asioista. Aamulehti kokosi yhteen neljä kummallisinta.

Yksi erikoinen eläinvero oli saksalainen satakielivero, jota maksettiin häkkisatakielistä.

1. Vero varpusten määrien vähentämiseksi

Saksassa 1700-luvulla perittiin niin sanottua varpusveroa. Koska varpuset söivät paljon siemeniä, niiden määrää tahdottiin vähentää. Esimerkiksi 1789 Hohenheimissa ihmisten oli toimitettava viranomaisille 12 elävää varpusta, joista maksettiin kuusi silloista rahaa. Jos lintuja ei toimittanut, joutui maksamaan viranomaiselle 12 rahaa.

Saksassa 1800-luvun lopulla jouduttiin maksamaan myös omaa veroa häkkilintuina pidetyistä satakielistä.

Englannin kuningas Henrik VIII pani parran verolla vuonna 1535. Veron määrä vaihteli partaniekan yhteiskunnallisen aseman mukaan.

2. Rahat tai parta

Kiinassa alettiin kerätä partaveroa, kun parta 1300-luvulla yleistyi seurapiireissä. Keisari Ming-Taizu Hongwu halusi uuden kesäpalatsin ja keksi uuden veron kerätäkseen varoja.

Vuonna 1535 Englannin kuningas Henrik VIII otti käyttöön partaveron. Veron suuruus vaihteli parrankantajan yhteiskunnallisen aseman mukaan.

Kun Ranskan kuningas Franz I päätti asettaa partaveron papistolle 1500-luvulla, köyhät papit hävisivät muodissa varakkaille. Köyhät kun joutuivat ajamaan partansa veron takia pois.

Venäjällä Pietari Suuri komensi parran verolle pantavaksi vuonna 1698. Tuolloin miehet joutuivat joko ajamaan partansa pois tai maksamaan veroa. Veronmaksajat saivat kuparimerkin maksunsa merkiksi ja miehet joutuivat kantamaan sitä aina mukanaan. Jos merkkiä ei ollut mukana tarkastuksen sattuessa, joutui pakkoparturoinnin kohteeksi. Valvontapaikkoja oli muun muassa toreilla ja tulliasemilla.

Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n puoliso Marie Antoinette tuli tunnetuksi rakkaudestaan muotiin ja asusteisiin. Peruukkien koko kehittyi ajan myötä. Etenkin naisten peruukit kasvoivat 1700-luvulla jopa metrin korkuisiksi. Joskus niistä löydettiin rottiakin.

3. Ylellisyys oli yleinen verotuksen kohde

Peruukkia on käytetty niin muinaisissa korkeakulttuureissa kuin Bysantissakin. 1500-luvulla peruukit nousivat jälleen muotiin, sillä ne esimerkiksi auttoivat taistelussa täitä vastaan. Ranskan hovi otti peruukin käyttöönsä 1620-luvulla. Samaan aikaan peruukit ilmestyivät myös Britannian oikeussaleihin.

Historiallisten verojen luonteeseen kuuluu usein sakotus turhamaisuudesta ja ylellisyydestä. Näin myös peruukkien kohdalla. Preussissa niistä kerättiin veroa vuosina 1698–1717. Peruukit joutuivat myös Ruotsi-Suomessa ylellisyysverotuksen piiriin vuonna 1710.

Britanniassa peruukkeihin kohdistui vero puuterin kautta. Koska peruukkien hoitoon kului paljon puuteria, asetettiin laki sen verotuksesta. Kuningasperhe sai luonnollisesti verovapauden. Britanniassa isä joutui maksamaan tyttäriensä puutereista, isäntä palvelijoidensa. Vero romahdutti puuterin käytön koko maassa.

Itävallassa perittiin kattoveroa vielä 1700-luvulla. Koska veron määrä riippui katon koosta, joidenkin linnojen katot purettiin ja lopulta rakennukset tuhoutuivat. Kuvan linna on wieniläinen Belvederen palatsi, joka on säilynyt läpi kattoverovuosienkin.

4. Tiilivero pakotti palaamaan puurakentamiseen

Esimerkiksi Irlannin ja Itävallan historiaan liittyy kattovero. Itävallassa veroa perittiin viimeksi 1700-luvulla ja veron suuruus määräytyi katon koon perusteella. Veroa kierrettiin niin, että monista linnoista purettiin katto. Linnat raunioituivat lopulta kokonaan. Katto oli rakennettu kalliista kuparista ja kattokuparia myytiin edelleen irrotettuna kuparisepille.

Britanniassa tapeteista verotettiin erikseen vuosina 1712–1836. Vero määräytyi tapettivuodan koon mukaan ja sitä maksettiin kuviollisista, painetuista ja maalatuista tapeteista. Veroa kierrettiin ostamalla tyhjää paperia, jota maalattiin itse sapluunan avulla.

Britannia kehitti vuonna 1784 tiiliveron Pohjois-Amerikan siirtomaasotien rahoitusavuksi. Veroa maksettiin tiilien määrän perusteella, joten tiilitehtaat alkoivat valmistaa yhä suurempia ja suurempia tiiliä. Valtio vastasi säätämällä tiilille enimmäiskoon. Tästä syystä monet palasivat puurakentamiseen.

Brittitaloista voi edelleen arvioida niiden ikää tiilien koon perusteella. Valtio purki verotuksen vuonna 1850, koska sen katsottiin estävän teollista kehittymistä.

Juttuun korjattu 2.8.2016 kello 10:30 kuvatekstiä: Marie Antoinette oli Ranskan kuningas Ludvig XVI:n puoliso, ei Aurinkokuninkaan, kuten jutussa ensin sanottiin.

Lue myös: Suomessa on verotettu rintojen näkymisestä ja naimattomuudesta – Tässä kuusi oudointa veroa

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut