5-ottelija Laura Salminen urheilee ja uskoo Jumalaan täysillä - "Ilman uskoa omat voimat olisivat loppuneet" - Kotimaa - Aamulehti

5-ottelija Laura Salminen urheilee ja uskoo Jumalaan täysillä - "Ilman uskoa omat voimat olisivat loppuneet"

Laura Salmisella on harvinaisen läheinen suhde isäänsä Veikkoon. He asuvat, urheilevat ja matkustavat yhdessä. Toistensa naamoihin he eivät selvästikään ole kyllästyneet, vaan Salmisilla on keskenään hyvä meininki.­

3.6.2017 10:55

Onpa tiivis perhe.

Se on ensimmäinen ajatus, kun astuu yli kaksituntisen haastattelusession jälkeen ulos Salmisen perheen vanhasta omakotitalosta Itä-Helsingissä, Sipoon rajalla.

Siellä asuvat isä, äiti sekä aikuiset lapset Ismo, 32, ja Laura, 30. Eivätkä vain asu, vaan tekevät yhdessä asioita, hurjalla sykkeellä.

Salmisilla urheillaan ja uskotaan Jumalaan 24/7.

Laura Salminen on 5-ottelija, joka on jäänyt kaksi kertaa peräkkäin täpärästi rannalle olympiakisoista. Vuoden 2020 Tokion-kisoissa hän aikoo olla mukana.

Isä Veikko Salminen valmentaa – on valmentanut siitä asti, kun tytär aloitti urheilemisen 24 vuotta sitten. Hänellä on pohjaa, mistä ammentaa. Veikko Salminen edusti 5-ottelijana Suomea kolmissa olympiakisoissa ja voitti joukkuekilpailussa pronssia Münchenin kisoissa vuonna 1972. Eläkkeellä oleva palomies on itsekin edelleen kovassa kunnossa – 72-vuotissyntymäpäivänään hän veti 27 leukaa.

Viime vuoteen asti Team Salmiset -harjoitusryhmään kuului myös Ismo Salminen, maajoukkuetason 5-ottelija hänkin. Kun Rio de Janeiron olympiapaikka jäi haaveeksi, hän päätti lopettaa.

Nyt Ismo Salminen työskentelee uimavalvojana Hakunilan uimahallissa Vantaalla. Työkaverina hänellä on äiti-Riitta, joka vastaa hallin lipunmyynnistä.

Ajankäytöllisesti 5-ottelu on yksi vaativimpia urheilulajeja. Kun harjoittelee erikseen juoksua, uintia, ammuntaa, ratsastusta ja miekkailua, niin harjoitusmäärät ovat melkoisia.

–En laske treenitunteja, mutta päivässä teen tyypillisesti 3–4 harjoitusta, Laura Salminen kertoo.

Kun tavoitteet ovat maailman huipulla, ei yhtälöön muuta mahdu. Salminen on suorittanut oppivelvollisuuden eli peruskoulun ja keskittynyt sen jälkeen vain urheiluun.

Maailmaakin on kierretty.

–Brasilia, Italia, Ranska, Egypti, Unkari, Yhdysvallat, Venäjä, Espanja, Bulgaria... Ehkä joku vielä unohtui, Salminen listaa maita, joissa hän viime vuonna kilpaili.

Matkaseurana oli kaikilla reissuilla isä ja isoveli. Niin on aina ollut.

–Olemme sellainen isä ja tytär -pari, että mahtaako Euroopasta löytyä toista, joka olisi viettänyt yhtä paljon aikaa yhdessä, Veikko Salminen miettii.

Eikö ikinä ole tullut sellainen olo, että haluaisit ottaa etäisyyttä ja hakea vaikutteita muilta valmentajilta?

–Ei. Kun homma toimii näin, niin miksi vaihtaa, Laura Salminen vastaa napakasti.

Alkuvuodesta Salmisten lähes symbioottiseen yhteiseloon tuli kolmen kuukauden katkos, kun Laura Salminen asui kolme kuukautta yksin Tallinnassa.

–Tein sen miekkailun vuoksi. Virossa on kova miekkailukulttuuri ja hyviä lajivalmentajia. Se oli hyvä kokemus. Aion palata Tallinnaan taas syksyllä.

Salminen saa taloudellista tukea Olympiakomitealta ja lajiliitolta, ja lisäksi hänellä on yksi sponsori. Suurimmat taloudelliset sponsorit ovat olleet kuitenkin isä ja äiti.

–Ilman heitä en olisi voinut urheilla työkseni, Laura Salminen tietää.

–Tämä on kallis laji. Fyrkkaa on mennyt paljon, mutta kun leikkiin on ryhtynyt, niin kesken ei voi lopettaa, Veikko Salminen sanoo.

Urheilu on Salmisen perheessä silti vasta toiseksi tärkein yhteinen nimittäjä. Tärkein on Jumala.

Isä ja äiti tulivat uskoon aikuisina, 1980-luvun alussa. Ismo Salminen koki herätyksen jo 6-vuotiaana.

–Hän kuunteli radiosta, miten entinen linnakundi Kyösti Erkinkorpi kertoi löytäneensä vapahtajan. Minäkin haluan antaa elämäni Jeesukselle, Ismo sanoi. Luulimme vaimoni kanssa, että pikkukundi ei oikein vielä ymmärrä asioita. Mutta kun hän tarpeeksi monta kertaa sitä sanoi, polvistuimme, ja Ismo otti Herran vastaan tässä näin, Veikko Salminen sanoo ja näyttää olohuoneen sohvaryhmää.

Laura Salminen tuli uskoon 9-vuotiaana Helsingin lähetysseuran lastenleirillä.

–Ihan kuin ovea olisi kolkutettu. Halusin avata sydämeni Jeesukselle ja antaa hänen johdattaa. Kun isä ja äiti tulivat hakemaan minua leiriltä, juoksin heitä vastaan. Huusin, että "mä olen antanut elämäni Jeesukselle", ja taisin alkaa itkeäkin, Laura Salminen hymyilee.

Salmiset eivät pidä uskoaan vakan alla. He eivät pelkää, mitä muut ajattelevat.

–Miksi pelkäisin? Se on kunnia-asia saada olla kuninkaan tytär. Parasta, mitä elämässä voi olla, Laura Salminen sanoo painokkaasti.

Laura Salminen on varma, että usko on vahvistanut häntä urheilijana.

–Minulla oli vuosina 2005–2010 paljon terveysmurheita. Ensin ajauduin ylikuntoon. Lepopulssi oli korkea ja yöunet kärsivät. Siinä meni vuosi, että kroppa palautui. Sen jälkeen oli peräkkäisinä vuosina kolme rasitusmurtumaa. Ilman uskoa omat voimat olisivat silloin loppuneet ja olisin heivannut haaveet urheilumenestyksestä, Salminen epäilee.

Henkistä valmennusta hän ei koe erikseen tarvitsevansa.

–Parasta henkistä valmennusta on se, että on Jumalan lapsi. Toiseksi parasta on se, että on harjoitellut tinkimättömästi ja on kovassa kunnossa. Ne antavat itseluottamusta enemmän kuin mikään muu.

Urheiluun liittyy keskeisesti kilpailu, halu voittaa ja kukistaa vastustajat. Miten se sopii kristilliseen arvopohjaan?

–En näe siinä ristiriitaa. Urheilu on minulle työ, ja totta kai uskovallakin on lupa menestyä työssään.

Salminenkoki urheilu-uransa kirvelevimmän tappion vuonna 2012, kun hän putosi olympiakisoista niukimmalla mahdollisella tavalla. Hän oli kerännyt karsintakilpailuissa saman pistemäärän kuin liettualainen Gintare Vanckauskaite, mutta olympiapaikka ratkaistiin liettualaisen eduksi paremman MM-kisatuloksen perusteella.

–Lauran nimi oli liettualaisen edellä viimeisenä päivänä, kun lista laitettiin lukkoon. Siinä vaiheessa oli käsitys, että paremmuus ratkaistaan sen perusteella, kummalla on korkeammat pisteet parhaasta yksittäisestä karsintakilpailusta. Olimme silloin Moskovassa, ja kaksi kansainvälisen liiton jäsentä kävi jo onnittelemassa meitä olympiapaikasta. Lähdin itse lenkille ja ehdin juostessani jo ajatella, että voi veljet, kun on hieno juttu. Illalla järjestys kuitenkin muuttui, Veikko Salminen muistelee.

Millaisen vuoropuhelun Laura Salminen kävi tuon jälkeen yläkerran kanssa?

–Monta itkua tuli Jumalan edessä itkettyä. Tietenkin siinä ajatteli, että miksi et nyt ollut johdattamassa minua tavoitteeseeni.

–Kaikki on kuitenkin ennalta määrättyä. Nyt ymmärrän, että sen piti mennä noin. Sekin kokemus on kasvattanut minusta sen ihmisen, joka nyt olen, Laura Salminen uskoo.

Laura Salminen näyttää elovenatytöltä, puhuu ja hymyilee paljon. Mielipiteet tulevat vakuuttavasti, hän ei emmi. Temperamenttiakin löytyy. Nuorille kristityille hän on varmasti hyvä roolimalli.

–Evankelista-ainesta, isä arvioi.

Laura Salminen myöntää, että urheilu-uran jälkeen häntä saattaisi kiinnostaa kristillinen lähetystyö.

Viime syksynä hän palasi yli 13 vuoden tauon jälkeen koulun penkille, kun opiskeli puoli vuotta Kansanlähetyksen Raamattukoulussa Ryttylässä.

–Päivät alkoivat 8.30 ja päättyivät 14.30. Aluksi tuntui oudolta, kun en ole tottunut istumaan paikoillani. Se oli kuitenkin henkisesti tosi rakentava kokemus. Olen lukenut paljon Raamattua, mutta siellä sain vielä lisää taustatietoa kirjan opeista.

Laura Salminen

Ikä: 30.

Laji: Nykyaikainen 5-ottelu.

Ammatti: Urheilija.

Perhesuhteet: Sinkku.

Parhaat saavutukset: 19. sija MM-kisoissa (2015). Maailmancupin osakilpailussa paras sijoitus 11:s (2010). Nuorten Euroopan mestari (2003).

Muut lajit: SM-hopeaa ja kaksi SM-pronssia kalpamiekkailussa. Voittanut maastojuoksussa 17- ja 19-vuotiaiden Suomen mestaruudet.

Muuta: Kuuluu helluntaiherätysliikkeeseen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?