Neljä vuotta sitten korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa tehtiin uudistus, jolla on ollut isot seuraukset lukiolaisille. Lukiolaisen äitinä olen seurannut muutosta läheltä ja turhautuneena.
Korkeakouluissa siirryttiin vuonna 2020 laajamittaisesti todistusvalintaan. Sen myötä haku lukion jälkeisiin jatko-opintoihin on tapahtunut painotetusti ylioppilastodistuksella.
Tavoite oli hyvä. Opiskelijavalinnassa vähennettiin pääsykokeiden merkitystä. Nuoria haluttiin palkita hyvästä opintomenestyksestä lukiossa ja säästää toiselta isolta luku-urakalta ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Haluttiin myös nopeuttaa nuorten siirtymistä korkeakouluihin.
Toteutuksen yksityiskohdat kuitenkin ontuivat, ja siksi uudistuksella on ollut lukiolaisille huonoja seurauksia.
Todistusvalinnassa on määritelty, kuinka paljon pisteitä hakija saa eri aineista ja arvosanoista. Nämä vaihtelevat eri koulutusten välillä.
Ongelma on etenkin se, että koulutuksiin saatavat pisteet eivät aina ole loogisia. Pitkän matematiikan merkitys korostuu valinnoissa melkein koulutuksessa kuin koulutuksessa.
Kävi niin, että lukiolaiset miettivät nyt ensimmäisestä vuodesta alkaen kurssivalinnoissaan enemmän sitä, mistä aineista heillä on hyötyä jatko-opintoihin hakiessaan kuin sitä, mikä heitä kiinnostaa.
Siksi pitkän matematiikan kurssit täyttyvät opiskelijoista, jotka eivät välttämättä ole siihen kovin motivoituneita. Vastaavasti esimerkiksi lyhyiden kielten opiskelu romahti, koska niiden opiskeluun ei jäänyt lukiolaisilla enää paukkuja.
Aika nurinkurista. Nuorilla pitäisi olla mahdollisuus pohtia tulevaisuuttaan rauhassa. Nyt lukion merkitys yleissivistävänä oppilaitoksena heikkeni ja lukio-opiskelujen mielekkyys väheni. Monen lukio-opinnot venyvät vaativuuden vuoksi 3,5–4 vuoteen.
Korkeakoulujen haussa on onneksi tapahtumassa taas muutos, joka vaikuttaa hyvällä tavalla jo ensi syksynä lukion aloittavien elämään.
Todistusvalinnan pisteytystä muutetaan vuodesta 2026 niin, että äidinkielestä saa enemmän pisteitä, reaaliaineiden piste-eroja poistetaan ja kielten pisteytystä nostetaan. Matematiikan oppimäärien painotus eroaa entistä selkeämmin sen mukaan, kuinka merkittävää alan kannalta on nimenomaan pitkän matematiikan hallinta.
Toivottavasti lukiolaisilla on taas parempi mahdollisuus valita niitä lukiokursseja, jotka itseä aidosti kiinnostavat. Usein ihmisiä kiinnostaa se, missä he ovat hyviä. Vahvuuksia tukemalla kehittyy oman alansa taitureita ja motivoituneita tekijöitä. Juuri heitä yhteiskunta tarvitsee.
Lukion pitäisi olla nuorille elämän parasta aikaa, varsin huoletonta vielä.
Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.
