Aamulehti
Valtameret peittävät maapallon pinta-alasta noin 70 prosenttia. Sillä, miten meret voivat, on iso merkitys. Meret ovat tärkeitä hiilinieluja. Ne imevät itseensä ison osan siitä hiilidioksidista, mitä ihminen ilmoille päästää. Meret sitovat paljon lämpöä. Merillä ja merivirroilla on tärkeä tehtävä maapallon ilmastojärjestelmässä.
Valitettavasti meret lämpenevät liikaa. Yhdysvaltain ilmaston- ja valtamerentutkimuslaitos NOAA kertoi huhtikuussa, että merten pintavesien keskilämpötila on saavuttanut uuden ennätyksen mittaushistorian aikana.
Keskilämpötila on ollut ylimmillään 21,1 astetta. Se on asteen kymmenesosa enemmän kuin edellinen ennätys vuodelta 2016. Viimeisten 40 vuoden aikana pintavesien keskilämpötila on noussut yli puoli astetta.
Meret sitovat itseensä noin 30 prosenttia ihmisen ilmoille päästämästä hiilidioksidista. Mitä enemmän meret lämpenevät, sitä vähemmän ne sitovat hiilidioksidia. Mitä vähemmän meret hiiltä sitovat, sitä enemmän ilmasto lämpenee.
Lämmetessään meret happamoituvat. Tämä hankaloittaa muun muassa korallien ja sellaisten merieläinten elämää, jotka tarvitsevat kalkkikuoria ja -tukirankoja.
Kun vesi lämpenee, se tarvitsee lämpölaajenemisen myötä enemmän tilaa eli merenpinta nousee. Tämä tulee jäätiköiden sulamisen aiheuttaman nousun päälle.
Lämpimämmät meret tuovat muassaan entistä kovempia ja pitempään kestäviä rajumyrskyjä.
Merissä on valtavasti elämää, mikroskooppisen pienistä eliöistä jättimäisiin valaisiin.
Siksi ei ollut mukava lukea Britannian yleisradioyhtiön BBC:n äskettäistä uutista Lounais-Englannissa sijaitsevassa Exeterin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta. Tutkimuksen on julkaissut Nature Communications. Tutkijat olivat selvittäneet, mitä merissä tapahtuu 200-1 000 metrin syvyydessä. Se on elämää kuhiseva valoisan ja pimeän kerroksen välissä oleva vyöhyke.
Tutkijat vertasivat vyöhykkeen tilaa aikaan 50 ja 15 miljoonaa vuotta sitten tutkimalla merenpohjassa olevia mikroskooppisen pieniä muinaisten eliöiden kalsiumkarbonaattijäämiä. Ne viestivät siitä, minkälaista oli, kun jäämät olivat vielä elävien eliöiden osia.
Muinaisina lämpiminä kausina vedenalaisella vyöhykkeellä oli vähemmän elämää kuin viileämpinä ajanjaksoina. Syy oli ilmeisesti, että lämpimämmässä vedessä bakteerit hajottivat eliöiden käyttämää ravintoa tavallista nopeammin ja sitä oli vähemmän tarjolla.
Kun tutkijat selvittivät simulaatioiden avulla, mitä lämpenevässä meressä tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa, nähtiin, että käynnissä on jo isoja muutoksia. Tutkijat pelkäävät, että vuosisadan loppuun mennessä iso osa tämän tärkeän vyöhykkeen eliöistä on kadonnut, mikäli emme pysäytä ilmaston lämpenemistä nopeasti.
On arvioitu, että maailman merissä elää jopa yli kaksi miljoonaa lajia. Niistä tunnetaan vain noin 10 prosenttia. On tragedia, että tapamme sukupuuttoon suurimman osan meressä elävistä lajeista ennen kuin olemme oppineet edes tuntemaan ne.
Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.