Kun lapseni istuu kuin nukke katukäytävällä ja tuijottaa eteensä tyhjin silmin, olen hyvin avuton. Kehotan itsenäni olemaan rauhallinen, puhumaan hänelle arkisesti.
Ennen paikalle tuloamme sanoin saman hänen isälleen, jotta hätäännyksemme ei lisäisi lapsen huolta. Isä asetti perillä takkinsa šokista värisevän harteille.
Pyöräilyonnettomuuteen joutunut lapsemme näytti siltä kuin hän olisi törkeästi pahoinpidelty. Aivojen saama isku on ollut ilmeisen kova, sillä hän ei muista tapahtuneesta mitään, eikä sitä edeltävästä tai sitä seuranneesta ajasta. Silti hän soitti puhelun ja lähetti paikannuslinkin. Puhelun saanut läheinen hälytti paikalle ambulanssin, ja hänen lisäkseen me vanhemmat ajoimme paikalle.
Kun ensihoidon ammattilaiset kävelivät ambulanssista päänsä lyöneen luo, olo oli sanoinkuvaamattoman kiitollinen. Tiesin, että lapseni pääsisi parhaaseen mahdolliseen hoitoon.
Jälkeenpäin tajuan, kuinka moni oli samassa tilanteessa tuona yönä ja on kaikkina päivinä. Osa hänen tapaansa pyöräilyonnettomuudessa päänsä lyöneenä, osa toisen ihmisen nyrkin iskusta katuun paiskautuneena tai muista syistä kaatuneena.
Päävammoista pitäisi puhua ja kirjoittaa enemmän, mutta se on välillä vaikeaa. Vaikeus tulee siitä, että kaikki alan parhaat asiantuntijat eivät halua antaa medialle haastatteluja, joissa aivovamman syntyä kuvattaisiin juurta jaksaen.
Tätä kirjoittaessa silmäilin pari vuotta sitten asiantuntijan tapaamisen jälkeen kirjoittamaani tekstiä. Olisin kertonut jutussani, että otsa- ja ohimolohkot ovat erityisen alttiita alueita aivojen ruhjevammoille. Samoin siitä, miten leikkauksilla voidaan auttaa potilaita, ja etenkin siitä, miten päätä voi suojata, jotta ei leikkauspöydälle joutuisi.
Kävi niin, että tapaamani asiantuntija kirjoitti aivovammoista mieluummin toisille asiantuntijoille. Tiedän, että en ole ainut journalisti, jolle on näin käynyt, ja siksi asia nousi mieleeni, kun katsoin iskun päähänsä saanutta lastani.
Onneksi muutoksesta on tuore esimerkki. Ylen Akuutti-ohjelmassa haastateltiin vastikään aivojen asiantuntijoita, joka kertoivat tiiviisti ja selkeästi aivoista, niiden vammoista ja kuntoutuksesta. Myös vamman saaneet kertoivat, millaista elämä on onnettomuuden jälkeen, mikä antoi katsojalle arvokasta tietoa.
Alan parhailla on paljon kerrottavaa meille niin, että mekin ymmärrämme, kuinka vakava asia on saada isku päähänsä.
Tätä kirjoittaessani iskun päähänsä saanut lapseni näyttäisi toipuvan siitä hyvin, mistä olen häntä auttaneiden lisäksi sanoinkuvaamattoman kiitollinen.
Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.