Vainajat puhuivat minulle ruudun takaa viisaita

Televisioarkiston haastattelusarja muistuttaa, että viisaimmat meistä ovat kantaneet huolta luonnonvaroista ja velkaantumisesta jo vuosikymmeniä sitten.

Aamulehti

Sattuipa pääsiäisenä niin onnettomasti, että jouduin odottamatta pieneen lääketieteelliseen operaatioon, jonka toipumisohjeisiin kuului viikko sivunmakuuta. Siis juuri pahimmilleen, kun olin henkisesti vihdoin valmis aloittamaan hiihtokauteni.

Te jotka olette nämä viikot pakertaneet ahkerina ja innokkaina työmaillanne, voin täältä sängyn pohjalta todeta vilpittömästi, että vaihtaisin mielelläni paikkaa kanssanne. En muista aikuisiälläni koskaan pitkästyneeni näin pahasti, kun lätkäisivät pakkomakuun lisäksi vielä kuukauden ajokiellon päälle.

Siispä piti keksiä korviketoimintaa aamujen, aamupäivien, iltapäivien ja iltojen ratoksi. Onneksi löysin television arkistojen aarteista vanhoja, 1970-, 80- ja 90-lukujen Itse asiassa kuultuna -haastatteluja. Siis niitä Ylen ohjelmia, joissa viisaat toimittajat kyselevät tärkeiltä suomalaisilta niitä näitä politiikasta, taloudesta ja tulevaisuudesta.

Pääosin nämä hidastempoiset asiaohjelmat olivat parasta unilääkettä iltapäivän kolmansille päiväunille, mutta toisaalta ne olivat kiehtova aikaikkuna omaan 70-luvun lapsuuteen. Haastateltavat kun olivat kasvoiltaan ja nimiltään ennestään tuttuja, mutta heidän ajatuksensa ja aatteensa eivät nuoren katsojan mieleen tuolloin juuri tarttuneet.

Haastateltavien joukko on todellinen kunniavainajien galleria kenraali A.F. Airosta, pääministeri V.J. Sukselaisesta ja valtioneuvos K.-A. Fagerholmista (eikö miehillä tosiaan ollut tuohon aikaan etunimiä?).

Nämä arvokkaat herrat olivat jo tuolloin haastattelutilanteessa menneisyyden miehiä, joten nuoremmille lukijoille he lienevät todennäköisesti täysin tuntemattomia. Itse sen sijaan hämmästelin, kuinka lähelle esimerkiksi 1920- ja 1930-lukujen politiikka tuli, kun sitä olivat kertomassa aikalaiset, jotka ehtivät elämänsä ehtoossa elää jopa parikymmentä vuotta samaa aikakautta oman ikäpolveni kanssa eli 1960-luvun puolivälistä 1980-luvun alkuun tai puoliväliin.

Haastateltavat puhuvat viisaita. Ministeri Pekka Kuusen huoli luonnonvarojen riittävyydestä on yhä ajankohtainen. Kauppa- ja teollisuusministeriön entinen kansliapäällikkö Bror Wahlroos varoittaa vakavana Suomea velkaantumisesta. Tarkka- ja kaukonäköistä sekin. Samoin pankinjohtaja Matti Virkkusen puolustuspuhe yrityselämän ja markkinatalouden puolesta keskellä punaista 70-lukua.

Sitten oli näitä toisia. Demari K.-A. Fagerholm haaveili yhä vanhoilla päivillään sosialistisesta Suomesta ja uskoi sen toteutuvan demokraattisesti ilman vallankaappausta. Yhtä paljon hämmästytti tässä kohtaa, että haastattelijat eivät kysyneet, oletko ukko ihan tosissasi, kun tuollaista höpiset.

Eikä tuosta keskustelusta ole edes 50:tä vuotta.

Kirjoittaja on Aamulehden uutispäällikkö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut