Politiikan kiertokulku on vuorottelua avokätisen jakamisen ja välttämättömän karsinnan välillä. Kärjistäen, holtiton hallitus voi laiminlyödä valtiontalouden omalla hallituskaudellaan, jäädä vaalien jälkeen oppositioon kritisoimaan uutta hallitusta kovien menoleikkausten tekemisestä ja nousta jälleen neljän vuoden päästä vaalivoitolla hallitukseen lupaamalla kansalle kaikkea kivaa. Toinen tuhlaa, toinen korjaa. Nyt on jälleen pakko korjata.
Hallitusohjelmia on tehty koko Suomen itsenäisyyden ajan aina vuoden 1917 Svinhufvudin hallituksesta alkaen. Ohjelma määrittelee maalle lähivuosien suunnan. Tänä vuonna paperi rakentuu todennäköisesti valtionvarainministeriön kuuden miljardin euron julkisen talouden sopeutussuunnitelman varaan. Suomi on elänyt yli varojensa, ja vihdoin on herättävä totuuteen, että näin ei voi jatkua. Onneksi vaaleissa kansa tämän ymmärsi.
Suomen valtionvelka on 140 miljardia euroa eli noin 25 278 euroa per kansalainen. Vaikka yksikään valtio ei pyri velattomaksi, on vastuutonta ajatella, ettei takaisinmaksusta tarvitsisi välittää. Viime vuosikymmenet jatkunut voimakas velkaantuminen on vähintäänkin pysäytettävä. Korkojen nousun myötä korkokulut leikkaavat valtion käytössä olevia varoja jo nyt merkittävästi.
Julkista taloutta voi vahvistaa menoja alentamalla, maksutuloja lisäämällä, omaisuustuloja kasvattamalla ja työnteon kannustimien parantumisesta seuraavasta työllisyyden kasvusta. Tärkeintä on saada maahan toimintakykyinen hallitus, joka kestää kovempaakin kritiikkiä.
Verotuksen kiristäminen ei ole vastaus ongelmiin. Päinvastoin. Mitäpä jos otettaisiin visioksi suomalaisten vaurastuminen. Vain vauraalla Suomella on varaa ylläpitää hyvinvointiyhteiskunnan palveluita.
Kotitalouksien toimeentuloa parantaa parhaiten työn verotuksen keventäminen. Suomalaisten säästämistä ja sijoittamista pitää edistää. Toimivaksi osoittautuneen osakesäästötilin katon voisi poistaa kokonaan tai asteittain sallimalla esimerkiksi 50 000 euron vuosittaiset lisäsijoitukset tilin sisälle. Perintöveron poistaminen tai muuttaminen Pohjoismaiden tapaan luovutusvoittoveroksi poistaisi omaisuuden tuplaverotuksen ja antaisi tuleville sukupolville paremmat lähtökohdat.
Yrittämisen ja omistamisen kannustava, ja kansainvälisesti kilpailukykyinen toimintaympäristö on talouskasvun perusta. Pääomatulon verotuksessa voisi palata yhteen 30 prosentin verokantaan. Listaamattomien yritysten verotuksessa on ymmärrettävä yrittäjäomistajan kantama riski ja yrittäjyyden positiiviset yhteiskunnalliset vaikutukset. Yritysten yhteisöverokanta on nykyisellään kansainvälisesti vertailtuna kohtuullinen.
Julkisen sektorin kokoa on syytä tarkastella kriittisesti. Leikattavaa löytyy, kun on kykyä kyseenalaistaa. Kiitoksia ei ole luvassa, mutta jonkun on työ tehtävä.
Kirjoittaja on talousvaikuttaja ja omistajuuskirjailija.