Aamulehti
Minusta tuli kasvissyöjä 1990-luvun lopussa. Vielä silloin koulussa ei automaattisesti tarjottu kasvisruokaa, vaan sitä saadakseen piti ensin käydä kouluterveydenhoitajan vastaanotolla vanhempien allekirjoittaman suostumuksen kanssa ja sitten viedä häneltä lupalappu koulun keittiöön.
Vaikka tuohon aikaan kasvisruoka oli vielä aika vaatimatonta verrattuna siihen, millaisia vaihtoehtoja erilaiset lihankorvikkeet nykyään tuovat kasvisruokavalioon, paljon liikkuva nuori jaksoi sillä vallan mainiosti.
Tampereella on vuodesta 2019 lähtien tarjottu kasvisruokaa joissakin kouluissa ja päiväkodeissa sekaruuan rinnalla päivittäin. Kun kokeilu alkoi, tarkoituksena oli, että käytäntö laajenee kaikkiin toimipisteisiin vuoteen 2022 mennessä.
Tätä ennenkin kouluissa on saanut myös kasvisruokaa, mutta sitä saadakseen alaikäisen lapsen huoltajan on pitänyt täyttää selvitys erityisruokavaliosta. Kasvisruokapäiviä on järjestetty vuodesta 2010 Tampereen kaupunginvaltuuston päätöksellä.
Nyt vuoden 2023 alusta lähtien kasvisruoka on ollut vapaasti valittavana vaihtoehtona kaikissa Tampereen kouluissa ja päiväkodeissa. Toisen asteen oppilaitoksissa kasvisruokaa on ollut tarjolla jo vuosia sekaruuan ohella.
Kasvisruuasta on siis tullut osa kaikkien tamperelaiskoululaisten arkea, ja hyvä niin. Kasvisruoka on terveellistä, eettistä ja ekologista eikä kenellekään ole haittaa siitä, että liharuuan sijaan tottuu toisinaan valitsemaan kasvisvaihtoehdon.
Tutkimukset nimittäin osoittavat, että suomalaiset, etenkin miehet, syövät edelleen liikaa punaista ja prosessoitua lihaa. Tätä todisti esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viiden vuoden välein toteutettava FinRavinto-tutkimus edellisellä tutkimuskerrallaan. Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan punaista ja prosessoitua lihaa saisi syödä enintään 500 grammaa viikossa.
Kasvisruoka on edelleen yllättävän tehokas punainen vaate. Keskustelu menee helposti ääripäiden väittelyksi, jossa järjellä ei ole paljonkaan sijaa.
Siksi on viisasta, että asennekasvatus aloitetaan lapsista, jotka ovat vielä ihailtavan avarakatseisia. He valitsevat lautaselle sitä ruokaa, kumpi näyttää paremmalta. Jos se myös maistuu hyvältä, kynnys valita sitä seuraavallakin kerralla madaltuu.
Omien lasteni koulussa kasvisruokaa on tarjottu jonkin aikaa vaihtoehtona sekaruuan rinnalla. Syödäänkö sitä, riippuu kuulemma ruokalajista. Jos kasvisruoka näyttää mössöltä, sitä ei tee mieli edes maistaa. Jotkut kasvisruuista, kuten porkkananapit, ovat jo nousseet lasten suosikkiruokien listalle. Toivottavasti sinne päätyy ajan saatossa useampikin kasvisvaihtoehto.
Kirjoittaja on Aamulehden tuottaja.
