Tamperelaisopettaja joutui tukalaan paikkaan koulun kovanaamojen kanssa jälki-istunnossa – Sitten hän keksi yllättävän ratkaisun, josta muut opettajat eivät pitäneet

Olen halunnut välttää tylyä ja kylmää ilmapiiriä, mikäli vain joku hedelmällisempi vaihtoehto on valittavissa, kirjoittaa tamperelainen opettaja Tiina Keskinen kolumnissaan.

21.1. 19:30

Koulun jälki-istunto on ikiaikainen jäänne vuosisatojen takaa. Jälki-istunto lienee alkujaan ajateltu ruumiillisen rangaistuksen oheen lempeämmäksi rangaistusmuodoksi. Kuriton oppilas ei saanut enää niin usein karttakepistä, vaan hänet eristettiin muista ja toivottiin, että hänen käytöksensä paranisi. Nykyisen perusopetuslain hengen mukaisesti niskuroiville oppilaille määrätään edelleen jälki-istuntoja ja yhä elätellään toivetta, että jälki-istunnosta kärsivän huono käytös muuttuisi hyväksi.

Jälki-istunnon valvonta kuuluu opettajan virkavelvollisuuksiin. Ensimmäiset jälki-istuntoni olen valvonut aikana, jolloin jälki-istunnossa ei saanut puhua eikä pukahtaa, rangaistavan oli istuttava tuomionsa täydellisen hiljaisuuden vallitessa.

Urani alkuaikoina minua taas kerran odotti tuo opettajan virkavelvollisuuksista ikävin. Katsoin rangaistavien nimilistaa ja totesin, että minulle olisi tulossa pitkä ja tuskaisa iltapäivä. Kanssani olisi liuta koulun pahamaineisimpia kovanaamoja. En opettanut heistä ketään enkä tuntenut heitä henkilökohtaisesti, se lisäsi vaikeuskerrointa, vieraalle opettajalle on erityisen helppoa olla ikävä.

Jälki-istunto alkoi yllätyksettömästi: oli rehvakasta huutelua, uhmakkuutta, naureskelua, ilmaan lenteleviä paperitolloja. Ymmärsin heti, että häviäisin taistelun kovanaamoja vastaan, ellen keksisi jotakin.

Minulle on aina ollut vastenmielistä asettua vastahankaan oppilaiden kanssa, en halua provosoida enkä provosoitua. Olen halunnut välttää tylyä ja kylmää ilmapiiriä, mikäli vain joku hedelmällisempi vaihtoehto on valittavissa.

Päätin unohtaa puhumattomuuden säännön ja aloin jututtaa oppilaita. Oppilaat alkoivat kertoilla syitä jälki-istunnoilleen. Juttelimme koulun säännöistä ja siitä, miten koulun toimintaa mutta myös omaa käytöstään voisi muuttaa paremmaksi. Luokassa istui kovanaamojen sijaan yllättävän mukavia nuoria, joilla oli järkevää sanottavaa. Jälki-istunto loppui mukavissa tunnelmissa.

Jouduin ikävyyksiin jälki-istuntosäännön rikkomisesta. Oppilaiden keskuudessa oli kiirinyt tieto, että Keskisen jälki-istunnossa oli saanut puhua. Jouduin kollegoiden hampaisiin: olin kuulemma kosiskellut oppilaita, tehnyt asiasta, jonka olisi pitänyt olla epämiellyttävä, miellyttävän, en ollut noudattanut ohjeita.

Koulu on edelleen kovin jäykkä ja vanhakantainen monissa asioissa. Opettajana eteen tulee edelleen tilanteita, joissa joutuu kamppailemaan virkavelvoitteen ja maalaisjärjen välimaastossa. Jälki-istuntoasiassa olin aikaani edellä. Nykyään perusopetuslakiin on kirjattu, että jälki-istunnossa voi myös jutella rakentavasti oppilaiden kanssa.

Kirjoittaja on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, kolumnisti ja kirjailija

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut