Kulttisarjan takia en uskaltanut katsoa yksin kotona peiliin – noudatetaanko teidän perheessänne ohjelmien ikärajoja?

Elokuvateattereissa on henkilökunnan velvollisuus huolehtia siitä, että ikärajoja noudatetaan. Kotona lapsen suojeleminen on vanhemman tehtävä, kirjoittaa Aamulehden uusien yleisöjen päällikkö Jutta Högmander.

17.1. 19:42

Aamulehti

Olin viisivuotias, kun näin ensimmäistä kertaa katkelman elokuvasta Tappajahai. Olimme lomareissussa perheen kanssa, ja minut jätettiin hetkeksi hotellihuoneeseen kahdestaan viisi vuotta vanhemman isoveljen kanssa. Siitä seurasi haikammo. Mökkirannasta uimaan lähtiessä mielessä käy vielä tänäkin päivänä ajatus siitä, voiko matalassa merensalmessa odotella hai. No, ei voi. Kammo ei estä uimista, mutta lymyilee silti takaraivossa.

Näin liian nuorena myös pätkiä televisiosarjoista Twin Peaks ja V. Niiden ansiosta en uskaltanut yksin kotona ollessa katsoa peiliin. Sieltä olisi saattanut katsoa vastaan Twin Peaksin Bob tai V-sarjan vihreä lisko.

Nyt käyn oman kymmenvuotiaan lapseni kanssa keskusteluja siitä, voiko hän katsoa sarjoja, joiden ikärajaan on vielä kovin pitkä matka. Ensin keskusteltiin korealaissarja Squid Gamesta, jossa ihmiset kilpailevat henkensä edestä lapsuudesta tutuissa peleissä. Sitten tuli yliluonnollinen kauhusarja Stranger Things. Vastaus molempiin K16-sarjoihin oli tiukka ja sama: ei. Vastaamista helpotti se, että olin itse katsonut molempia sarjoja. Verta, kuolemaa, kauhua ja ahdistusta. Ei sopivaa kymmenvuotiaalle.

Yllättävän moni vanhemmista ajattelee toisin.

Elokuvateatterissa ikärajasta voidaan joustaa enintään kolme vuotta silloin, kun lapsi on 18 vuotta täyttäneen seurassa. Samaa olen pitänyt ohjenuorana kotona K16-ohjelmien kanssa.

Lapset ovat erilaisia. Vanhemmat tuntevat oman lapsensa parhaiten ja voivat arvioida sitä, millaisia ohjelmia hän on aiemmin nähnyt ja miten vahvasti hän eläytyy. Aikuinen voi olla lapsen tukena ja auttaa käsittelemään sitä, mitä ohjelmassa tapahtuu. Silti liika on liikaa.

Ikärajat on määritelty kuvaohjelmalaissa. Elokuvien, televisiosarjojen ja pelien ikärajoilla suojellaan lapsia heille haitalliselta sisällöltä. Esimerkiksi voimakkaan väkivallan näkeminen voi haitata lapsen kehitystä. Siitä voi seurata nukahtamisvaikeuksia, painajaisia ja pelkoja.

Pienten lasten on aiempaa helpompi löytää ikäiselleen sopimattomia ohjelmia suoratoistopalveluista ja videopohjaisista sosiaalisen median palveluista. Siksi ikärajoista on syytä keskustella myös lapsen itsensä kanssa.

Elokuvateattereissa on henkilökunnan velvollisuus huolehtia siitä, että ikärajoja noudatetaan. Kotona lapsen suojeleminen on vanhemman tehtävä.

Kirjoittaja on Aamulehden uusien yleisöjen päällikkö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut