Heinäkuinen ilta muutti elämämme – eläin­sairaalan käytävällä en olisi uskonut, että koiramme toipuu, ja nyt kiitän epilepsian huippututkijoita

Kiitän lääketiedettä ja tutkimusta päivittäin. Epilepsia järkytti ensin, mutta sen kanssa on nyt tottunut elämään.

16.12.2022 12:03

Aamulehti

Heinäkuinen lempeä ilta. Kaikki ovat uneliaita ja valmistautuvat yöpuulle. Sitten elämämme muuttuu. Koiramme hypähtää lähes tasajalkaa ilmaan, kaatuu päin seinää ja alkaa sätkiä.

Paniikki. Epätietoisuus. Kamala tunne sisällä. Yksi aivosoluista ehtii sanoa, että tämä on jokin kohtaus. Toinen, että nyt lemmikkimme kuolee pois.

Ajan ilman muistikuvaa eläinsairaalaan. Odotan kuumassa aulassa, että pääsisin huoneeseen. Hoitajapula on esteenä myös eläinten sairaalassa, ei vain ihmisten. Tiedän. Pääsemme kuitenkin odottamaan.

Ja se sama toistuu taas.

Huudan käytävälle, antakaa jotain apua. Hoitaja ja lääkäri tulevat. Kiitos Tampereen 24/7-päivystyksen. Koira menee teholle. Minä odottamaan aulaan. Näin alkaa meidän uusi elämämme epilepsiapotilaan kanssa.

Lunta on joka paikassa ja koira juoksee elämänsä kunnossa pitkin peltoa. Tunkee kuononsa hankeen, repii talventörröttäjiä. Katsoo meitä ja haukkoo henkeään niin, että kuolavana jäätyy huuleen. Huutaa, omasta mielestäni, että ”nyt sitä liekaa, koska virtaa on”. Suut kääntyvät hymyyn ja kiitollisuus on suurta. Miten reipas ja elävä olento!

Miten tähän päästiin, näin pian vain viisi kuukautta edellisestä?

Kun koirallamme Ristolla alkoivat rankat kohtaukset, jotka viittasivat idiopaattiseen epilepsiaan, aloin selvittää kaikkea siihen liittyvää. Risto ei olisi selvinnyt ilman heti aloitettua lääkitystä, ja syy siihen selvisi laajempien tutkimusten kautta. Riston epilepsia on synnynnäinen ja liittyykin aivojen rakenteelliseen poikkeavuuteen. Idiopaattista epilepsiaa ei koirilla aleta välttämättä lääkitä heti. Lääkitys kuitenkin aloitetaan, jos kohtauksia muodostuu ryppäinä, kohtauksia on useammin kuin kerran kolmessa kuukaudessa tai jos yksittäinen kohtaus kestää yli viisi minuuttia.

Koirien epilepsia on itse asiassa tutkituin aivoperäinen sairaus, jota koiramaailmassa tehdään. Toisaalta siitä ei puhuta paljoa. Kiitos kasvattajamme, aloimme selvittää taudin alkuperää. Sitä ei lopulta löytynyt mistään. Se vain on.

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa on käynnissä laaja koirien epilepsiatutkimus. Kansainvälistä yhteistyötä hyödyntävää tutkimusta johtaa apulaisprofessori, eläinneurologi Tarja Pääkkönen, kenen hoidettavaksi Risto pääsi.

Tutkimusryhmä pyrkii selvittämään, millaiset hoitopolut koirilla olisivat parhaimmat ja miten taudin laatua pystytään ennakoimaan niin, että sen mahdollinen eteneminen pystyttäisiin ennakoimaan. Työ on äärimmäisen merkityksellistä. Taudin tutkimus on Suomessa pitkällä, ja siinä tehdään pioneerityötä.

Koirien epilepsia on samanlainen kuin ihmisillä. Lääkkeetkin ovat osittain samat. Ennakoimattomat kouristukset, sekavuus, hätäännys ja tietenkin läheisten epätietoisuus varjostavat tätä tautia, eikä epilepsiaa sairastavat juuri voi tehdä muuta kuin odottaa seuraavaa kohtausta.

Kiitos lääketieteen ja omien eläinlääkäriemme, Riston päivät eivät ole luetut, päin vastoin niitä luetaan vielä pitkään. Epilepsia on mahdollista hoitaa elämää kunnioittaen ja eläen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut