”Urheilija on ostettavissa, toimittaja ei” – Lausahdus kertoo oleellisen kahdesta roolistani

Siinä missä toimittaja on vallan vahtikoira, urheilija on sylikoira, toimittaja ja ammattinyrkkeilijä Lotta Loikkanen pohtii.

9.12.2022 19:30

Aamulehti

Olen ammatiltani toimittaja, mutta olen myös ammattinyrkkeilijä. Näissä kahdessa roolissa olen hyvin erilaisessa asemassa. Se, että saa urheilla ammattimaisesti tai edes sinnepäin vaatii taloudellista tukea. Kisamatkat, leiritykset tai nyrkkeilytapahtumien järjestäminen on mahdollista vain yritysten ja muiden organisaatioiden tuella.

Hattu kourassa on urheilijan kierrettävä. Se on kovaa työtä, eikä asetelma ole kovin mairitteleva. Rahalle pitää voida tarjota vastinetta, mutta menestystä ei voi taata.

Sponsoreita hankkiessa vastaan voi tulla kinkkisiä tilanteita. Arvoristiriitaa yrityksen välillä, tiukkoja sopimuksia, jotka velvoittavat tai rajoittavat liiaksi. Viesteihin tai pyyntöihin ei aina vastata tai sponsoriehdokas voi tehdä oharit tapaamisesta. Aina on niitäkin, jotka luulevat, että voivat rahansa turvin sanella asioita, jotka eivät sopimuksen piiriin kuulu.

Joskus minulle on ehdotettu, että koska olen toimittaja, kai voisin tehdä juttua vastineeksi sponsoroinnista. Tähän olen todennut, että urheilija on ostettavissa, toimittaja ei. Lausahdus kertoo oleellisen näistä kahdesta roolistani.

Toimittajana olen tottunut siihen, että työhöni yritetään vaikuttaa ja on ammattitaitoa estää se. Työ tuo mukanaan myös vastuuta: toimittajilla on iso rooli siinä, mitä tai ketkä yhteiskunnassamme näkyvät. Sen takia työhön lähtökohtaisesti kuuluu vaatimus oman työnsä kriittisestä tarkastelusta. Sille on myös sisäiset tarkastelujärjestelmät, kuten journalistin eettiset ohjeet tai julkisen sanan neuvosto.

Toimittajan objektiivisuutta painottava ammattietiikka on vuosisatoja vanhaa perua, mutta urheilun eettinen puoli on vasta viime vuosina laajentunut koskemaan muutakin kuin dopingia tai kilpailumanipulaatiota.

Siinä missä toimittaja on vallan vahtikoira, urheilija on sylikoira. Toimittaja tarkastelee asioita omasta kriittisestä positiostaan. Urheilija taas joutuu jatkuvasti osoittamaan kiitollisuutta siitä, että saa urheilla. Hän on aina alisteisessa asemassa: riippuvainen seurasta, sponsoreista, lajiliitosta, valmentajista. Aina on olemassa joku taho, joka voi torpata matkan huipulle tai viedä urheilijalta sen, missä hän on maailman paras.

Olen joskus ajatellut, että oikein isoilla urheilutähdillä on varaa valita sponsorinsa ja mahdollisuus uhmata lajiliittoa. Silti miljönäärifutarit potkivat palloa Qatarissa, golf-kiertueita, kamppailutapahtumia ja e-urheilua pyöritetään saudirahalla ja ilmastonmuutoksen uhatessa talvilajeja, hiihtäjät antavat haastatteluja öljy-yhtiön pipo päässä.

Vahtikoiraa tällainen toiminta sylettää, mutta sylikoira tietää, ettei ruokkivaa kättä niin vain purra.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut