Isovanhempieni sukupolvi teki jälleenrakennuksen ihmeen, mutta ei koskaan unohtanut sotaa

Ukrainan tapahtumat ovat vakava muistutus siitä, että itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys.

6.12.2022 7:00

Tuokiokuva suomalaiseen kotiin itsenäisyyspäivänä: Aamu alkaa Finlandia-hymnin sävelten siivittämänä, iltapäivällä katsotaan televisiosta Edvin Laineen Tuntematon sotilas ja illalla sytytetään ikkunoille kaksi kynttilää ja istutaan sohvalle katsomaan Linnan juhlia.

Itsenäisyyspäivää on Suomessa juhlittu vakavan juhlallisesti. Jos muuten arjen kiireet ovat vieneet mennessään, itsenäisyyspäivänä on muistettu historiaa.

Puheissa on vuosittain palattu talvi- ja jatkosodan aikaan ja torjuntavoittoon Neuvostoliitosta sekä veteraanien ja lottien työhön. Suomalaiset maksoivat raskaina sotavuosina kovan hinnan itsenäisyydestä, mutta tärkeintä on, että se pystyttiin säilyttämään.

Ei ole siis ihme, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan on koskettanut suomalaisia laajasti. Koska maantieteelle emme voi mitään, on helppo samaistua ukrainalaisten kokemiin kauhuihin.

1980-luvun lapsena sota-aika on tuntunut tähän vuoteen asti kaukaiselta siitäkin huolimatta, että olen opiskellut historiaa ja molemmat pappani olivat veteraaneja. Todellisuudessa syntymästäni on tähän hetkeen pidempi aika kuin toisen maailmansodan vuosiin. Se on pysäyttävä ajatus.

On oikeastaan pieni ihme, miten nopeasti sodan jälkeen mentiin eteenpäin. Suomea ei vain jälleenrakennettu, vaan yhteiskuntaa on kehitetty kaikki nämä vuodet eteenpäin. Tuloksena on yksi maailman demokraattisimmista ja vakaimmista maista. Vaikka Suomessakin on ongelmia, isojakin, paljon on saatu aikaan vain muutamien kymmenien vuosien aikana.

Kun kysytään, mitä itsenäisyys merkitsee, on helppo vastata, että kaikkea tätä. Vapautta, mahdollisuutta elää omannäköistä elämää, käydä koulua, opiskella, tehdä töitä. Mennä iltaisin nukkumaan lämpimässä, omassa kodissa.

Isovanhempiemme sukupolveen sotavuodet jättivät pysyvät jäljet. Mummuni täytti 13 vuotta sinä päivänä kun talvisota päättyi. Perhe piti kylän kauppaa ja tuona päivänä lähiseudun asukkaita kokoontui kaupalle kuuntelemaan radiosta uutista sodan päättymisestä. Vielä aikuisenakin mummuni muisti jokaisena syntymäpäivänään talvisodan päättymistä. Luulen, että moni ukrainalainen ei tällä hetkellä osaisi toivoa parempaa syntymäpäivälahjaa kuin rauha.

Aikalaiskokemuksia sodasta on vuosi vuodelta yhä harvemmalla suomalaisella. Se ei kuitenkaan anna lupaa unohtaa sitä, mitä silloin tapahtui. Meidän nuorempien sukupolvien on kannateltava kansakunnan muistia, jotta teemme jatkossakin kaikkemme, ettei vastaavaa tarvitsisi Suomessa kokea uudelleen.

Kirjoittaja on Aamulehden toimituspäällikkö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut