Sdp:n unelmahöttöä ja Wolt-kuskin eläkehuolia

Yön pimeinä tunteina valvoessa ratkeavat sekä työperäisen maahanmuuton, ensiavun jonojen kuin yhteiskunnan eriarvoisuuden ongelmat.

29.11.2022 19:30

Aamulehti

Vuorokausirytmiin sopeutuessa ehtii hyvin aamuyön pimeinä tunteina miettiä kaikenlaista. Esimerkiksi ratkaista suomalaisen yhteiskunnan kaikkein perustavanlaatuisimmat haasteet.

Lottokone pyörimään. Mistäs aloittaisimme?

Työperäinen maahanmuutto. Oivallisimman ratkaisun tähän on toistaiseksi esittänyt liikemies Peter Vesterbacka, jota kolumnisti Matti Apunen siteeraa tuoreimmassa Kauppakamari-lehdessä.

Vesterbackan Finest Future -yhtiö opettaa vietnamilaisille lapsille ja teineille heidän kotimaassaan suomen kieltä ja tuo heidät sitten kielitaitoisina suomalaiseen lukio-opetukseen. Idea on loistava. Kielitaito sitoo heidät riittävän varhain suomalaiseen yhteiskuntaan, he sosiaalistuvat jo nuorina suomalaisuuteen ja ikätovereihinsa, käyvät täällä armeijan eivätkä karkaa ulkomaille. Samalla Suomi säästää niin synnytys-, neuvola-, päiväkoti- kuin peruskoulukustannuksissa.

Entä terveydenhoidon kriisi. Mitäpä, jos Acutan ensiavussa olisi kaksi kaistaa? Toinen selville, toinen päihtyneille. Ovella puhallus- ja huumetesti. Ja kas, jonot lyhenevät heti. Ehkä eivät toisella luukulla, mutta voi voi.

Katuväkivalta ja keskustassa rehottava huumekauppa. Milloin olette viimeksi nähneet poliisikonstaapelin jalkautuneen kadulle? Niin, en minäkään.

Yhteiskunnan eriarvoistuminen. Tutkija Jari Ehrnrooth pohti taannoin Verkkouutisissa kiinnostavasti, miten sdp:n vaaleanpunainen unelmahöttö lupaa jokaiselle kaiken.

On ihailtavaa ja kannatettavaa, että elämme maassa, jossa jokaisesta lapsesta voi tulla mitä tahansa – aivan niin kuin Sanna Marinista (sd.) on tullut pääministeri ja kansainvälisen politiikan julkkis.

On kuitenkin eri asia puhua mahdollisuuksien tasa-arvosta kuin lopputulosten tasa-arvosta. Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa sitä, että jokainen voi päästä niin pitkälle kuin omat kyvyt edellyttävät, jos käy koulunsa, lukee läksynsä ja on reipas sekä ahkera.

On helppo yhtyä Ehrnroothin näkemykseen, että yksilöiden erot ovat luonnollinen lähtökohta toimivalle työnjaolle ja kulttuuriselle rikkaudelle.

Viides asia, jota pohdin liittyy sekin osin maahanmuuttoon. Näinä nousevien korkojen, energia- kriisin ja inflaation aikoina tulee väistämättä mieleen, miten Suomeen pienipalkkaisiin pätkätöihin tulevat puolikielitaidottomat ruokalähetit ja muut vähänosaiset tulevat pärjäämään omillaan eläkeläisinä, kun täyden, 30–40 vuoden työuran keskiluokkaisessa ammatissa tekevä kantasuomalainenkin joutuu näinä päivinä vakavasti pohtimaan, miten rahat tulevaisuudessa riittävät.

Vai onko Aasiasta tai Afrikasta meille töihin saapuvalla 30–40-vuotiaalla naisella tai miehellä jo kotimaastaan tuomisina niin hyvä eläkekertymä, että sen pohjalle voi rakentaa aikanaan eläketulon, jolla tulee Suomessa toimeen? En tiedä, mutta kuulisin mielelläni lisää.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut