”Peli on vain peliä” on puhdasta itsepetosta, kun kädet ovat veressä ja öljyssä – Qatarin MM-kisat ovat pitkän kehityksen huipentuma

Kansainvälinen jalkapalloilu on koko 2000-luvun kulkenut suuntaan, jossa rahan takia ollaan valmis tekemään mitä tahansa, kirjoittaa Aamulehden toimituspäällikkö Kimmo Koski.

18.11. 19:30

Tietovisakysymys verryttelyksi. Muistatko missä järjestettiin edelliset jalkapallon MM-kisat 2018?

Aivan oikein. Venäjällä.

Joulukuussa 2010 tehtiin läpikorruptoitunut päätös, jossa annettiin MM-kisat Venäjälle ja Qatarille. Kisat ovat pitkän kehityksen huipentuma, joka on ollut nähtävissä kansainvälisessä jalkapalloilussa koko 2000-luvun. Seurojen omistajiksi ja kansainvälisten turnauksien rahoittajiksi on tullut tahoja, joiden valta ja varallisuus on saatu kyseenalaisin keinoin. Seuroja ja turnauksia on myyty eniten tarjoavalle piittaamatta seurauksista.

Symbolinen siirtymä uuteen aikaan oli lontoolaisen Chelsean siirtyminen venäläisen oligarkin Roman Abramovitsin omistukseen vuonna 2003. Kauppa muutti pelaajamarkkinoita pysyvästi. Seuraava askel oli, kun sheikki Mansour osti Manchester Cityn vuonna 2008.

Rikas minivaltio Qatar aloitti vuonna 2011 markkinointinsa näyttävästi, kun sen ajan maailman paras joukkue FC Barcelona vaihtoi paitamainoksensa Unicefista Qatarin kehitysyhtiöön.

Vuonna 2012 Qatarin valtion sijoitusyhtiö osti ranskalaisen Paris Saint Germainin. Siitä tuli maailman ensimmäinen valtiollisesti omistettu seurajoukkue. Nykyään sen riveissä pelaavatkin maailman kalleimmat pelaajat Lionel Messistä, Neymariin ja Kylian Mbappeen. Epämääräinen valtiollistamiskehitys jatkuu. Tänä vuonna Saudi-Arabian valtiolliseen omistukseen siirtyi englantilaisseura Newcastle United.

Lähi-idän vanhoilliset öljyvaltiot ovat tulleet voimalla kansainväliseen jalkapalloon. Jos ne eivät suoraan osta seuroja, pyrkivät ne tärkeimmäksi sponsoriksi. Esimerkiksi Bayern München teki mittavan sopimuksen Qatar Airwaysin kanssa 2017, mutta nyt se on aiheuttanut ison kiistan mahtiseuran sisällä. Keskustelu tehdystä sopimuksesta muistuttaa itsetutkiskelua, jonka saksalaiset ovat joutuneet käymään venäläisestä kaasusta. Onko arvojemme mukaista, että sopimuksia tehdään vain rahan takia?

”Peli on vain peliä.” Siinä on lausahdus, joka kuullaan alkavien kisojen aikana useaan kertaan. Lause on puhdasta itsepetosta. Totuus on, että kansainvälisen jalkapalloliiton kädet ovat öljyssä ja veressä. Toimiminen autoritaaristen valtioiden vaikutuskanavana ja niiden hallintojen valkopesijöinä on kestämätöntä.

Myös jo osa eurooppalaisesta huippuseuratoiminnasta horjuu rajalla, jossa seurat ja tähtipelaajat näyttäytyvät öljyrahalla pestyinä autoritaaristen valtioiden puudeleina.

Jalkapalloilun systeeminen mätäpaise pitäisi puhkaista, mutta vaikealta näyttää. Vuonna 2030 pelataan 100-vuotisjuhlakisat. Niiden isännyyttä ajetaan Saudi-Arabiaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut