Pienet sutkautukset piristävät arkea – ”Johtotehtävät eivät ole ennenkään olleet vahvuus­aluettasi”

Jos päätät kokeilla sutkauttelua, muista, että teet sen omalla vastuullasi, kirjoittaa Aamulehden kehityspäällikkö Mikko Lindroos.

21.11. 19:30

Aamulehti

Liiallinen vakavuus ja alakulo ovat usein perisyntejämme. Takaraivoon on iskostunut ajatus tyhjän nauramisesta. Itkukin tulee pitkästä ilosta ja hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä.

Toisinaan tuntuu kuitenkin siltä, että elämä on silkkaa Fingerporia. Katse ja korva tarttuvat ties mihin yksityiskohtaan ja mielikuvitus vääntää asiasta huumoria. Tai ainakin yrittää vääntää.

Joskus siinä onnistutaan, useimmiten ei. Otetaanpa esimerkki. Lehdessä oleva otsikko kertoo, että ”Sähkön hinta on laskussa”. No niin on ja huomattavasti aiempaa suurempana summana. Ja jos lehtiotsikossa lukee jotain jättilaskuista, alkaa kiero mieli pohtia, että ei sinne postilaatikkoon sitten muuta postia mahdukaan.

Vääntely voi toimia myös tilannekomiikkana. Jos etäpalaveria aloittava esihenkilö ei saa tietokoneen ja neuvotteluhuoneen laitteiston väliin laitettavaa piuhaa toimimaan, voi ilkikurisesti huomauttaa, että jälleen vika on johdossa ja etteivät nämä johtotehtävät ole ennenkään olleet tämän esihenkilön vahvuusaluetta.

Jos päätät kokeilla tällaista sutkauttelua, muista, että teet sen omalla vastuullasi. Vanhan vitsin mukaisesti: tämä esihenkilö ei sano välttämättä pahasti, hän voi sanoa myös hyvästi.

Ja jos siltä tuntuu, niin mikään ei estä tekemästä tällaisesta vääntelystä pienimuotoista teatteriesitystä. Se onnistuu helposti esimerkiksi ruokakaupassa. Katsele huolestunut ilme kasvoillasi tuotteiden hintalappuja. Sitten asetu teatraalisesti seisomaan ryhdikkäänä keskelle käytävää ja lausu kuuluvalla äänellä: ”Kaikki kallistuu, mutta minä pysyn suorassa.”

En väitä, että tästä seuraa mitään sinällään positiivista, mutta saatpahan hieman huomiota. Sekin tekee ihmiselle välillä ihan hyvää.

Kenties rohkaistut joskus astumaan lähikuppilan Open mic -illassa lavalle. Seisot vaiti mikrofonin ääressä minuutin verran. Sitten tokaiset, että tämä on standby-komiikkaa ja marssit takaisin nurkkapöytääsi hihittelemään.

Kaikenmoinen hihittely ja tervehenkinen ilkikurisuus piristävät arkea. Kepeät pohdinnat antavat aivoille mukavaa työstömateriaalia, josta syntyy toisinaan monimutkaisia ajatusorigameja, toisinaan pelkkiä aivotuhnuja. Kumpiakin tarvitaan.

Miten pienimuotoisen hihittelyn ja tervehenkisen ilkikurisuuden voisi aloittaa? Aloittamalla. Kun joku sanoo sinulle seuraavan kerran ”Terve!”, niin kiitä diagnoosista.

Ja jos tapaat jonkun ihmisen ensimmäistä kertaa, muista todeta, että onpa hauska tavata pitkästä aikaa. Tämä alkaa pohdituttaa toista ihmistä. Hän todennäköisesti kysyy, että olemmeko me tavanneet aiemmin? Voit sitten polleana sanoa, että emme, siksi siitä niin pitkä aika onkin.

Kirjoittaja on Aamulehden kehityspäällikkö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut