Joulukirja tallettaa hilpeät ja maukkaat muistot

24.11. 20:20

Aamulehti

Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän arvostan käsin kirjoitettuja muistoja. Ne eivät katoa bittiavaruuteen, eikä niiden tutkiminen edellytä välttämättä edes sähköä. Kirjoittajan tunnistamiseksi riittää hänen käsialansa.

Joulukirjan kirjoittaminen alkoi omassa perhepiirissäni 15 vuotta sitten. Muistiinpanoihin palataan usein jo marraskuussa, jolloin tehdään ensimmäiset suunnitelmat. Kirjasta löytyy havaintoja joulun säästä, tunnelmasta, puheenaiheista, koristeluista, juhla-aterian antimista, lahjoista, kommelluksista, tietovisan voittajista ja jopa tv-ohjelmista.

Tietyt merkinnät kerrataan joka vuosi, ja ne liittyvät ahkerasti harrastettuihin reseptikokeiluihin. Jouluna 2008 pääkokki kirjoitti, että ”lanttulaatikko oli ok, mutta 2009 kannattaa miettiä, tehdäänkö sitä sittenkään”. Homma keikahti lopulta niin, että kardemumma taikoi lanttulaatikosta joulupöydän kestohitin.

Samainen kokki vannotti itseään, että muistaa ajoissa ostaa ”jääveistoksiin hopealankaa ja muuta härpäkettä”. Niille tuli käyttöä aattona 2010, kun pakkanen paukkui liki 30 asteessa. Kirja kertoo, että ”joulunpäivänä telkkarista ei tullut mitään hyvää leffaa, vain Fanny ja Aleksander, sekin nähty monesti”. Koristeluosiossa katsottiin seuraavaan vuoteen muistuttamalla ”tummat kynttilät kauniit, muista suojata liina”.

Joulusta 2011 riittää hirtehishuumoria. Kukaan ei halunnut kinkkua, joten söimme tyrmistyneinä täytettyjä paprikoita. Tuon aaton erikoisuuksiin kuuluu myös seuraava muistiinpano: ”Valkoviiniglögi nautittiin mikronhaaleana.” Millaisten fanttoomien vallassa me joulua tuolloin vietimme? En muista. Nykyään suosikkina on kuumana tarjoiltu päärynäkonjakkiglögi.

Tapaninpäivänä 2011 Suomessa riehui niin ankara hirmumyrsky, että ihmisiä kehotettiin pysymään sisätiloissa. Joulu 2013 oli puolestaan niin kostean lämmin, että persilja ja timjami puskivat kasvimaassa pintaan. Tuolta vuodelta löytyy myös hämmentävä muistiinpano: ”Kinkku oli hyvää jopa näin kasvissyöjän mielestä”. Todellisuudessa eniten taisi maistua jumalainen omenakonjakkisinappi.

Joulukommelluksiin lukeutuvat hetkellistä hässäkkää aiheuttaneet tilanteet, esimerkiksi koiranpennun kaatama kuusi, aattoaamuna tukkeutunut vessanpönttö ja pellavaliinalle kaatunut punkkupullo.

Suosittelen lämpimästi oman joulukirjan perustamista. Kun kirja säilyy perhepiirissä, sen perinteisiin, arvoihin, ajatuksiin ja huumoriin voi palata yhä uudelleen. Harmittelen vain sitä, miksemme pöljät aloittaneet muistojen kirjaamista jo vuosikymmeniä sitten. Millaisia olivat esimerkiksi 1970-luvun joulut?

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut