”Syö aina saaessais”, tapasi mummo sanoa ja oikeassahan hän oli

Sukupolvien ketjussa annetaan ja otetaan vastaan elämänviisauksia. Mutta mitä niistä on omaan reppuun vuosikymmenten aikana pakattu?

16.11. 19:30

Jokainen meistä on omalla paikallaan sukupolvien ketjussa: ensin lapsenlapsena ja lapsena, siten kenties vanhempana ja ehkä jopa isovanhempana.

Aina olemme myös olleet opetettavina tai opettajina, ottaneet vastaan ja antaneet elämänviisauksia.

Mitä sitten omaan reppuun on pakattu? Ryhdytäänpä muistelemaan. Kaikki ohjeet ovat joko omiltani tai vaimoni vanhemmilta ja isovanhemmilta.

Ihan perustarpeista aikanaan päästiin liikkeelle:

”Syö aina saaessais.”

Eipä tuota sattuvammin voisi sanoa. Tosin neuvo alkaa tuottaa hieman vaikeuksia, kun nykyisessä toimistotyössä kertyneet kalorit vyötäröllä näkyvät, mutta silti.

Lähes yhtä hyvä neuvo on tuon edellisen kanssa jaettu:

”Pittää syyä, että jaksaa nukkua.”

Näinhän se on.

Lapsenkasvatukseen ei aivan hirveästi neuvoja ruvettu antamaan – onneksi. Mutta yhden parhaita koskaan saamistani neuvoista mummoni jakoi:

”Pitäkääpä aina ääntä talossa, ettei lapsi totu hiljaisuuessa nukkumaan.”

Tästä neuvosta Helli-mummoa olen aina kiittänyt. Toki toiset lapsistani nukkuivat paremmin kuin toiset, mutta ikinä ei tarvinnut hissuttelemaan ryhtyä eikä puhelimen soittoa pelästyä päiväuniaikaan.

Lapsenkasvatuksen tavat tosin taisivat olla jossain määrissä toisenlaiset 1900-luvun alkupuolella. Mummoni muisteli, että turhaan itkevää lasta on mennä lohduttelemaan. Keuhkot siinä vain parkuessa vahvistuvat. ”Ja ihan hyvä mies siitäkin tuli”, mummo muisteli jotakuta äänekästä lasta.

Töistä ja niissä pärjäämisestä aikoinaan isältäni, pitkäaikaiselta lehtimieheltä utelin ennen ensimmäistä kesätyötäni:

”Juttu päivässä pitää lopputilin loitolla”,

kuului mukaelma tutusta sanonnasta. Ja niinhän se tekee. Tosin nykyisissä mediataloissa verkkojulkaisujen takia tuo yksi voi olla vaikka kuinka monta, mutta periaate pitää.

Löyhästi töihin liittyi myös toinen isällinen ohje:

”Kärsivällisyys on hyve.”

Tätäkin tuttua sanontaa on välistä todella vaikea noudattaa. Mutta yritettävä on.

Tämä ohje jaettiin hieman sarkastisestikin, kun sekaisten kuhaverkkojen selvittelyssä taisi toinen tunti jo alkaa.

Appiukon tokaisu

”Niistä voi vaikka banjon tehdä.”

herätti suvussa aikoinaan huvitusta. Kyse oli siitä, että Martti ei halunnut heittää roskiin vanhoja peltisiä piipputupakkarasioita.

Oikeassahan hän tämän päivän katsannossa oli. Kierrätä aina, älä heitä koskaan hukkaan.

Osa elämänopeista on aina lausuttu ääneen korttipöydän ääressä. Jostain syystä se viisauteen innostaa. Samoin tämäkin tämän jutun viimeinen viisaus:

”Tee töitä ja opi pellaamaan.”

Varmasti on tuo aikanaan sanottu hieman ärtyneenä ja jopa ivallisena, mutta juuri näin se on. Älä jää tyhjän takia pyörimään, vaan tartu aina toimeen, niin pääset elämässä eteenpäin.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut