Vanha taloustauti yllätti kaikki – pitääkö olla huolissaan vai ei?

Jos palkkoja nostetaan nykyinflaation siivittämänä liikaa, voidaan laukaista liikkeelle hinta-palkka -kierre, josta ei hyvä seuraa, kirjoittaa Aamulehden toimituspäällikkö Kari Ikonen.

3.11. 19:58

Euroopassa käydään parhaillaan ankaraa taistoa rahan ostovoiman alenemista eli inflaatiota vastaan. Ilmiö on monelle jopa outo ja uusi, sillä pitää mennä aina 1980-luvulle saakka, että löytää näin korkeita inflaatiolukuja.

Lokakuussa rahan arvo oli Suomessa 8,3 prosenttia ja euroalueella peräti 10,7 prosenttia alempi kuin vuosi sitten. Tämän kyllä huomaa, jos on ostohousut jalassa.

Tilanne pohjautuu koronan seurauksena syntyneeseen tavara- ja komponenttipulaan sekä ihmisten ostohalujen nopeaan virkoamiseen, kun koronavirus alkoi hellittää. Yksi merkittävä syy on myös Venäjän hyökkäys Ukrainaan, ja sitä seurannut energiakriisi.

Inflaatiolla on paha kaiku historiassa. Kova inflaatio kertoo, että kaikki ei ole kunnossa. Yleensä rivakka inflaatiolaukka yhdistyy kansantalouden alennustilaan kuten vaikkapa 1920-luvun Saksassa tai nykypäivän Venezuelassa.

Euroopan keskuspankki (EKP) vartioi haukkana hintojen vakautta. Tosin EKP on itsekin yksi pääsyyllisistä nykytilanteeseen, kun se on pumpannut vuosikausia rahaa markkinoille. Joukkovelkakirjojen osto-ohjelmaa jatkettiin vielä viime toukokuussa. Rahan määrä on yksinkertaisesti lisääntynyt. Joidenkin mielestä vastaliike olisi ainoa oikea keino taltuttaa kuluttajahintojen nousu.

Keskuspankin tavoite on pitää inflaatio noin kahdessa prosentissa ”keskipitkällä aikavälillä”. Niinpä EKP on nostanut viime kuukausina ohjauskorkoa kolmesti. Ja uusia korotuksia on varmaan tulossa.

Inflaatiota on hallittava kuin tulta. Pieni inflaatioliekki pitää talouden vireessä ja ennustettavana. Liian suuri roihu lähtee käsistä. Jos liekki menee liian pieneksi, se voi sammua. Vaarana on hintojen laskukierre. Talous uhkaa pysähtyä.

Pelätyssä stagflaatiossa yhdistyy puolestaan sekä hintojen nousu että hidas kasvu ja korkea työttömyys.

Korkojen nosto on yksi työkalu ihmisten ostohalujen taltuttamiseen. Rahan kallistuminen vähentää lainaamista ja sitä kautta kulutusta. Euroopassa on menossa erikoinen tilanne, joka ei helpota hintojen nousun taltuttamista. Valtiot ovat lähdössä tukemaan avokätisesti kansalaisiaan tulevan talven sähkölaskuissa, mikä on sinänsä ymmärrettävää. Jos tuki on erittäin laajaa ja huonosti kohdennettua, se tuo vaikeuksia EKP:n suunnitelmille.

Suomessa sähkön arvonlisäveron alennus on menossa kaikille, vaikka esimerkiksi pitkän sähkösopimuksen omaavan asiakkaan sähkö ei kallistu. Samoin vaalivuosi on tuomassa omat mausteensa inflaatiotaistoon. Hallitus maksaa joulukuussa ylimääräisen lapsilisän, vaikka kaikki eivät sitä tarvitse.

On vain toivottava, että tulevissa palkkaneuvotteluissa nähdään pidemmälle. Jos palkkoja nostetaan nykyinflaation siivittämänä liikaa, voidaan laukaista liikkeelle hinta-palkka -kierre, josta ei hyvä seuraa.

Osa talousennustajista odottaa kuitenkin, että hinnat laskevat ensi vuonna jo selvästi.

Nyt ei kannattaisi tuhria tätä mahdollisuutta liian avokätisillä ja velkavetoisilla päätöksillä.

Inflaatio on liukas renki ja huono isäntä.

Kirjoittaja on Aamulehden toimituspäällikkö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut