”Elä vähän”, joutui ystäväni kehottamaan vain pari kuukautta syöpähoitojen jälkeen – tämän sairaus muutti, mutta päätöksissä on ollut vaikea pysyä

Isän kuolema ja oma sairastuminen 29-vuotiaana veivät kriisiin, minkä seurauksena oma ajattelutapa muuttui. Hoitojen aikana tehdyt päätökset eivät ole täysin pitäneet ja arki on luisunut taas suorittamiseksi, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Kirsi Teiskonlahti.

24.10. 19:36 | Päivitetty 24.10. 20:08

Aamulehti

Kuolemattomuuden tunne. Sitä kaipaan aiemmasta elämästäni.

Viime vuosi pakotti pysähtymään pikajarrutuksella. Isäni kuoli yllättäen ja vain muutamaa kuukautta myöhemmin minulle diagnosoitiin syöpä. 29-vuotiaana.

Suuret muutokset saivat miettimään, mikä elämässä oikeastaan on tärkeää. Kuukausia kestäneiden hoitojen aikana pohdin, mitä tulevaisuudeltani haluan. Alentunut vastustuskyky, koronaepidemia ja liikkeellä olleet syysflunssat pakottivat pysyttelemään pitkälti omissa oloissani neljän seinän sisällä, jotta en riskeerannut hoitojeni saamista sairastumisella.

Vaikka asiani olivat olosuhteisiin nähden hyvin, tulin varsin tietoiseksi elämän rajallisuudesta. Päätin, että on aika alkaa toimia omien unelmieni eteen, kunhan hoidot päättyvät.

Meni muutama kuukausi normaalia elämää, kun ystäväni joutui kehottamaan yhteisessä illanvietossa: ”Elä vähän.” Se oli tärkeä muistutus ja sai havahtumaan ensimmäisen kerran.

Nyt syksyn tultua olen huomannut, miten helposti arki luisuu suorittamiseen. Työt ja koiralenkit rytmittävät päiviä. On aloittamatta laulutunnit ja ratsastus. Lomamatka F1-kisaankin jäi tekemättä, vaikka kaikkiin näihin vielä vuosi sitten vannoin löytäväni aikaa ja rahaa keinolla millä hyvänsä.

Koen, että menossa on uusi elämä, toinen mahdollisuus. Tämä on tuonut muutoksiakin.

En jää enää yhtä helposti nauttimaan omasta ajasta sohvannurkkaan. Lähden mieluummin mukaan, jos kaveriporukassa kysytään lounaalle, kahville tai vaikka urheilukatsomoon.

Arvostan tavallista arkea. Siitä, että pitkän sairausloman jälkeen saan herätä pimeänä ja sateisena, masentavanakin syysaamuna töihin. Silti rakkaaseen ammattiin suhtautumiseen on tullut aiempaa terveempi lähestymistapa.

Työ tulee nykyään priorisointijärjestyksessä toisena tai kolmantena, toisin kuin vielä urani alussa. Ylivoimaisessa kärjessä ovat läheiset ja heidän kanssaan vietetty aika sekä oma terveys.

Tarinan opetus? Ystäväni sanoin, eläkää vähän. Jo ennen kuin jokin mullistus pakottaa siihen.

Kukaan meistä ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Hektisessä arjessakin kannattaa pitää kiinni haaveistaan ja pyrkiä niitä kohti.

Kriisin keskellä ennemmin miettii niitä asioita, jotka ovat jääneet tekemättä kuin niitä hullutuksia, mitä on tullut kokeiltua. Parhaat muistot syntyvät yhdessä, joskus päähänpistoina lähtevistä ideoista. Yksi tärkeimmistä opeista vuoden ajalta on, etten heittäytymiselläni häviä mitään.

Vaikeus syntyy kaiken tasapainottamisesta. Siitä, että unelmien toteuttamista ei tule seuraavaksi suorittamista paineineen.

Mitä sinä olet aina halunnut tehdä, muttet ole uskaltanut tai saanut aikaiseksi? Sen aika on nyt.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut