Palvelukseen halutaan riuska maatalon tyttö tai poika, joka jää perunannostolomalle syksyisin

Suomi muuttuu, mutta nostalgisilla agraarikulttuurin tarpeilla perustellaan vieläkin hyvin monenlaisia asioita. Kaupunkilaiset pysyvät ikuisesti laiskoina.

18.10. 19:30

Aamulehti

Nautinnollista syyslomaa kaikille sellaisen saaneille! Itse en ole koskaan syyslomalla ollut, ja joka vuosi hämmennyn, mistä se taas tulla tupsahti ja valtasi ihmisten puheet, kun ihan vasta oltiin kesälomalla.

Helsingin Sanomat tiesi kertoa, että koulujen syysloma on jäänne maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta. Lomaa kouluista tarvittiin maatiloilla, jotta saatiin lapsista käsipareja perunannostoon.

Syysloman mielekkyyttä alettiin kyseenalaistaa 1960-luvun lopulla, ja omassa peruskoulun käyneessä sukupolvessani 1970–1980-luvuilla sitä ei tunnettukaan. 1990-luvulla kunnat saivat vapaammin päättää lukuvuotensa rakentelusta, ja syyslomat otettiin käyttöön Tampereellakin.

Vanhan yhtenäiskulttuuriin ihanteet korostuvat usein loma-aikoina. Ei liene sattumaa, että samat ajankohdat ovat omiaan ruokkimaan myös ihmisten välisiä eriarvoisuuden tunteita.

Nykyisessä kaupungistuneessa, 24/7 -yhteiskunnassamme on paljon ihmisiä, joilla ei mitään mahdollisuuksia hengähdystaukoon syyspimeillä. Pienten koululaisten vanhemmille lasten lomat aiheuttavat sen verran päänvaivaa, että pääkaupunkiseudulla on jo keskusteltu syyslomista luopumisesta.

Toisaalta monet palveluelinkeinot ottavat ihmisten lisääntyneen vapaa-ajan mieluusti vastaan. Nämä paljon työllistävät alat pyörittävät omalta osaltaan kansantaloutta, ja monessa niistä työskennellään kalentereista ja kellonajoista piittaamatta.

Toinen maatalousyhteiskunnan jäänne tuli viime viikolla vastaan, kun Kemiran henkilöstöpäällikkö Marko Lummio peräänkuulutti Talouselämä-lehdessä ”maalaisjärkisiä maatalon tyttöjä ja poikia duunareiksi teollisuuteen”. Taustalla oli oletus, ettei kaupungeissa syntyneillä ole samanlaista työmoraalia eikä vastuunottokykyä.

En väheksy teollisuuden rekrytointiongelmia, mutta jäin miettimään, olisiko tyhjästä kuitenkin paha nyhjäistä? Eli että noinkohan näitä mielikuvien riuskoja maalaisnuoria on enää kovin paljon saatavilla?

Tilastokeskuksen mukaan maaseutumaisilla alueilla asui Suomessa viime vuonna 27,7 prosenttia väestöstä. Maalla asuvien alle 18-vuotiaiden suomalaisten osuus oli sitäkin pienempi eli 25,9 prosenttia ikäluokastaan.

Terve maaseutu, sairas kaupunki -ajattelulla on tietysti pitkät perinteet, mikä on sikäli outoa, että Suomessakin kaupungistuminen alkoi jo keskiajalla. Omaa sukupuutani saa tutkia kolme sukupolvea ylöspäin, että vastaan tulee ensimmäinen maatalon isäntä ja emäntä. Jo heistä seuraava, isovanhempieni sukupolvi muutti kaupunkiin asumaan, työskentelemään ja perhettä kasvattamaan.

Nostalgia on ihanaa, mutta kadonneeseen yhtenäiskulttuuriin vetoaminen ei näytä kovin hyvältä, jos sieltä kesämökkiullakolla pölyttyvästä kansanperinnekirstusta noukitaan aina vain ne itselle mieluisat osat. Ainakaan se ei ole hyödyllistä.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut