Nuorten kirjoittaessa paperille päätyy usein sumeata sekamelskaa – lukemisen väheneminen on pois ajattelun ja kirjoittamisen taidoista

Runsaasti lukevan nuoren sanavarasto on tutkitusti keskimäärin noin 70 000, vähän lukevan runsaat 15 000 sanaa, kirjoittaa Tomi Nordlund kolumnissaan.

9.10. 4:30

Äidinkielen opettajat tapaavat valittaa uupumuksestaan tai opiskelijoiden heikentyneestä luku- ja kirjoitustaidosta. Tällä kertaa valitan jälkimmäisestä.

Lahjakas ystäväni läpäisi opinahjot yliopistoa myöten lukematta käytännössä yhtäkään kaunokirjallista teosta. Hän on pärjännyt elämässään hyvin. Silti en suosittele lukemattomuutta kenellekään.

Lukutaito ja -into edistävät kirjoitustaitoa. Runsaasti lukevan nuoren sanavarasto on tutkitusti keskimäärin noin 70 000, vähän lukevan runsaat 15 000 sanaa. Nykynuoret lukevat entistä vähemmän, mikä johtaa osaltaan siihen, että he kirjoittavat yhä huonommin.

Sanovat, että mitä sitä joka pilkusta poraamaan – pääasia, että tulee ymmärretyksi. Mutta mitä jos ei enää tulekaan? Nuorten tekstit ovat virkerakenteiltaan, kieliasultaan ja logiikaltaan yhä vaikeaselkoisempia. Ajatukset ovat monilla kirkkaita, mutta paperille päätyy sumeaa sekamelskaa. Huono kieli ei myöskään anna kirjoittajasta kovin välkkyä vaikutelmaa.

“Täten pointtini on, että lukemista ei kantsi dropata, sillä sen efektinä on lisätä sun kykyä empatiseerata frendejä ja kanssaihmisiä.” Tulevaisuuden toivojen tekstit täyttyvät välillä jopa tämänkaltaisesta sinä-passiivin ja anglismien kuorruttamasta kapulakielestä.

Lukeminenkin sakkaa. "Kirja oli tylsä", lienee tyypillisin kuulemani kaunokirjallinen syväanalyysi. Perusteluksi saan, että teoksessa ei tapahtunut mitään tai edes tarpeeksi. Olisikohan kyse pikemminkin lukutaidon ongelmista – keskittymiskyvyn ja pitkäjänteisemmän lukemisen vaikeuksista? Kaiken pikkunäytöillä vilkkuvan tekstihötön myötä olemme kuin vaivihkaa kadottaneet kykymme lukea keskittyneesti ja nautiskellen somepäivitystä pidempiä tekstejä saati sitten tiiliskiviromaaneja.

Kun lukiokurssilla tulee vastaan lukemisesta innostunut opiskelija, ilahdun poikkeuksetta. Jos lukuaktiivi sattuu olemaan vaikkapa urheilullinen poika, aplodeeraan mielessäni vielä hieman lisää. Kastijako lukutoukkanörtteihin ja sosiaalista sporttielämää viettäviin onkin vanha, turha ja kestämätön. Ainakaan kirjan lukemista ei ole tehty mahdottomaksi kenellekään, sillä käyttöliittymäksi taipuu nykyään vaikka kännykkä. Kiittäkäämme myös kirjastolaitosta.

Minusta tuskin olisi tullut toimittajaa ja myöhemmin äidinkielen opettajaa ilman nuoruuden vimmaista lukuharrastustani. Eikä ammatin tarvitse olla näin kirjallinen – hyviä tekstitaitoja tarvitsevat niin lääkäri, poliisi kuin vaikkapa rakennusmestari.

Kieli on ajattelun väline, ja sitä kautta luku- ja kirjoitustaidon merkitystä eri elämänalueilla ei voi tarpeeksi korostaa. Lukemisesta on hirveästi hyötyä ja hyvin vähän haittaa.

Huomenna on suomalaisen kirjallisuuden ja Aleksis Kiven päivä. Toivon, että löydät sen kunniaksi jonkin mainion kirjan!

Tomi Nordlund

Kirjoittaja on lukion opettaja ja levy-yhtiön perustaja.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut