Käytin koukuttavaa ainetta päivittäin 17 vuotta – Sitten tein ratkaisun, joka herättää kaikkialla ihmetystä

Ihmisten oletus tuntuu olevan se, että repsahdan. Sukulaiset kysyvät yhä uudelleen, että etkö vieläkään ota. Ihan kuin sortuminen olisi vääjäämätöntä, kirjoittaa Aamulehden uutispäällikkö Jussi Saarinen.

12.10. 19:30 | Päivitetty 15.10. 18:21

Aamulehti

Olin niin pahassa koukussa, että kroppani reagoi nopeasti lieväänkin puutostilaan.

Jos en saanut ensimmäistä annosta heti herättyäni, päätä särki koko loppupäivän. Piinaava jomotus jatkui, vaikka olisin kuinka yrittänyt kiriä tilannetta päivän mittaan, ja päänsäryn lisäksi seurasi vain heikotusta ja närästystä.

Tätä jatkui päivittäin 17 vuoden ajan, kunnes viime jouluna päätin lopettaa.

Alun perin jäin koukkuun aineeseen 16-vuotiaana kaupan kesätyöntekijänä. Kuuden aamut tavaraa hyllyttämässä sujuivat yhtäkkiä ihmeen mukavasti, kun otti päivän alkajaisiksi piristävää. Ja lounaan jälkeen taas uuden annoksen.

Monta kertaa mietin lopettamista, mutta oli helppo keksiä tekosyitä jatkaa käyttöä. Perustelin käyttöä itselleni sillä, etten yksinkertaisesti pärjää töissä tai jaksa touhuta kotona lasten kanssa ilman sitä. Siitäkin huolimatta, että koukuttava aine pumppasi sydämen tykyttämään ja aivot pyörimään ylikerroksilla.

Lopulta syy vieroittautua löytyi hieman vahingossa. Olin pitkään kärsinyt epämääräisistä vatsakivuista. Yhdistin vaivat makean syömiseen. Lopetin, muttei auttanut.

Sitten viime jouluna pidin hieman tavallista pidemmät vapaat ja päätin kokeilla vieroittautumista tästä suomalaisten suosikkipiristeestä.

Se oli yllättävän helppoa. Lopetin heti käytön kokonaan. Vieroitusoireiden helpottamiseksi aloin juoda teetä. Ensin useita kuppeja päivässä, sitten hiljalleen annosmäärää vähentäen.

Nyt olen ollut kuivilla yli yhdeksän kuukautta ja huomaan, että ratkaisuni herättää ihmetystä kaikkialla.

Esimerkki työpaikan kahviosta: Olin kaatamassa viileää hanavettä kiehuvan teeveden joukkoon, kun työkaveri tuli samaan aikaan paikalle. Hän ihmetteli, että loivennanko todella iltapäivän piristettäni vedellä enkä maidolla, kuten kaikki muut tekevät.

Toinen työkaveri taas tokaisi, että teenjuojat ovat jotenkin epäilyttäviä tyyppejä. Nauroin väkinäisesti muiden mukana.

Jättämäni koukuttava aine on varsinkin Suomessa niin suosittua, että vaihtoehdoille on ihmeellisen vähän tilaa. Oikeastaan alkoholista kieltäytyminenkin on juhlissa helpompaa kuin tämän mustan stimulantin välttely.

Kokouksissa teetermari on harvinainen positiivinen yllätys. Jos lounasravintoloissa on tarjolla muuta kuin kuivahtanutta Liptonin Keltaista tai epämääräisen näköistä jouluteetä, se on juhlan paikka.

Ihmisten oletus tuntuu olevan se, että repsahdan. Sukulaiset kysyvät yhä uudelleen, että etkö vieläkään ota. Ihan kuin sortuminen olisi vääjäämätöntä.

Ei, en ajatellut repsahtaa. Kun kerran on päässyt irti, ei kaipaa enää tykytyksiä tai vatsavaivoja. Eikä niitä aamuja, jolloin päänsärky iskee, kun piristettä ei ole saatavilla.

Kirjoittaja on Aamulehden uutispäällikkö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut