Yksi ryhmä unohtuu helposti tärkeästä keskustelusta – siksi kielivarantomme on todellisuudessa laajempi kuin koskaan aiemmin

Suomalaisten kielitaitoon lasketaan mukaan usein vain kotimaiset kielet ja ne vieraat kielet, joita kouluissa yleensä opiskellaan. Todellisuudessa kielivarantomme on laajempi kuin koskaan aikaisemmin.

19.9. 7:06

Viime viikolla julkaistu pikku uutinen yllätti: yhdeksäsluokkalaisten englannin kielen taito on heikentynyt. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus kuvaa A-kielenään englantia opiskelevien osaamista kouluarvosanalla 7. Olin ollut siinä käsityksessä, että ahkera pelaaminen ja videoiden katselu on tuonut nuorille sujuvan kielitaidon, mutta väärässä olin. Teinit kyllä puhuvat englantia sujuvasti, mutta kirjoittaminen on monelle vaikeaa.

Myös niin sanotun B1-kielen heikosta osaamisesta on ollut huolta. B1-kieli on yleensä kuudennella alkava toinen kotimainen kieli, joka suomenkielisissä kouluissa tarkoittaa ruotsia. Tähän ongelmaan hallitus tarttui tänä syksynä budjettiriihessä: perusopetukseen lisättiin yksi viikkotunti B1-kielen opetusta.

Taustalla on huoli siitä, että suomalaisten kielivaranto hupenee. Vieraita kieliä opiskellaan kouluissa aiempaa vähemmän joko oppilaan omasta halusta tai siksi, ettei kunnassa ole siihen mahdollisuutta. Asiat eivät ole yhtä huonosti kaikkialla: Tampereella on jo vuosien ajan onnistuttu monipuolistamaan kielivalintoja.

Silti on yksi joukko, joka helposti unohtuu, kun puhutaan suomalaisten kielitaidosta: maahanmuuttotaustaiset. Kun heidän osaamisensa otetaan huomioon, suomalaisten kielivaranto on laajempi kuin koskaan aiemmin.

Esimerkiksi vuonna 2020 koulutuksen järjestäjät tarjosivat oman äidinkielen tunteja yhteensä 57 kielessä. Opiskelijoita oli kaikkiaan 22 000. ”Tämä potentiaali tulisi saada hyötykäyttöön. Joukossa on hurja määrä monikielisiä ja monikielisyyttä tuntevia tulevia työtekijöitä”, kirjoittaa kielipolitiikan koordinaattori Matti Räsänen Kielipolitiikan vuosi 2020 -raportissa. Räsänen työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa

Todellista monikielisten suomalaisten määrää ei edes tunneta, sillä väestörekisteriin voi merkitä vain yhden äidinkielen. Monen toisen polven maahanmuuttotaustaisen lapsen äidinkieleksi on merkitty suomi tai ruotsi, mutta todellisuudessa heillä on usein kaksi tai jopa kolme äidinkieltä.

Tänä vuonna Suomen kielivaranto on laajentunut entisestään: noin 35 000 ukrainalaista on hakenut Suomesta tilapäistä suojelua Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Moni heistä haluaa palata kotimaahansa, mutta moni varmasti jää Suomeen. Ruovesiläinen ikkunavalmistaja Pihla palkkasi paikkakunnalle muuttaneet ukrainalaiset töihin tehtaaseen. Heidän perehdyttämisessään auttoi se, että tehtaassa on kielivarantoa entuudestaan: venäjän kielen osaajia.

Kirjoittaja on Aamulehden designtiimin päällikkö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut