Portaiden nousu on elämän isoimpia iloja

Kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu laskemisesta huolimatta. Jokainen voi vaikuttaa ainoastaan siihen mitä tapahtuneesta ajattelee, ei itse tapahtumaan, vaikka laskisi kuinka ja kaiken, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Markus Määttänen.

9.9. 5:30

Aamulehti

Yksi, kaksi, kolme. Kengänkärjet ahmaisevat rapun kerrallaan. Aivot laskevat niille liikerataa, nostavat kasvoille hymyn. Portaiden nousu työpaikalle kuuluu aamun parhaisiin hetkiin. Mieli valkenee liikkeessä, varsinkin nousuissa.

Neljä, viisi, kuusi, seitsemän. Joka askeleella päähän vapautuu lisää tilaa. Sähkön kilowattituntihinta, korkojen nousu, kaurapuuron kallistuminen siirtyvät aivoissa sivummalle, samoin halu käyttää hissiä.

Kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista. Askelten tempo avaa mielen valovoimaisimmille asioille. Rapussa muistaa iloita bussin ikkunasta hohtaneesta syyskuun aamun usvasta ja auringon loistosta udun läpi.

Kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista. Sydän herää mukaan, nostaa sykettä sopivasti. Kroppa hahmottuu ympärillä. Joka raaja ja joka solu pelaa yhteen. Hämmästyttävä organismi. Ihmeellinen aineen anomalia.

Yhdeksäntoista, kaksikymmentä, kaksikymmentäyksi, kaksikymmentäkaksi. Ihminen usein unohtaa olevansa hengissä. Portaiden puolivälin lähestyessä elossa olon suurenmoisuus ryöpsähtelee alitajunnan syvänteistä mielen pintaan. Onpa hyvä, etten ole kuollut vielä.

Kaksikymmentäkolme, kaksikymmentäneljä, kaksikymmentäviisi, kaksikymmentäkuusi, kaksikymmentäseitsemän. Keuhkot innostuvat. Ilman imeminen ilostuttaa. Hengittämisen hienous paljastuu. Tuntuu mahtavalta, kun palkeet toimivat. Portaita noustessa ymmärtää, miksi meditaatiossa keskitytään hengenvetoon ja ulospuhallukseen, pallean liikkeeseen.

Kaksikymmentäkahdeksan, kaksikymmentäyhdeksän, kolmekymmentä, kolmekymmentäyksi, kolmekymmentäkaksi, kolmekymmentäkolme, kolmekymmentäneljä, kolmekymmentäviisi. Will Ferrell laskee Stranger Than Fiction -elokuvassa kaiken: portaat, jalkakäytävän laatat, hillomunkkien arvonlisäveron. Se on ihan hyvä tapa saada kiinni maailmasta, mutta lopetetaan laskeminen hetkeksi.

Kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu laskemisesta huolimatta. Jokainen voi vaikuttaa ainoastaan siihen mitä tapahtuneesta ajattelee, ei itse tapahtumaan, vaikka laskisi kuinka ja kaiken. Asioiden summa on joka tapauksessa suurempi kuin loppuluku portaiden päässä.

Suurin osa summattavasta on hyviä juttuja. Huonoja asioita tarvitaan kokonaisuudessa vain kontrastin vuoksi, hyvien juttujen erottumiseen.

Pienet hymyt, silmien räpsähdykset, ikkunavalot hiuksissa, syysomenahillon makeus, puolukan kirpeys, havukon läpi suodattuva valo, kuloveden väreily – tekee mieli kiittää universumin suurta satunnaislukugeneraattoria kaikesta loistosta ja etenkin työpaikan rapun kuudestakymmenestäviidestä portaasta.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut