Digitalisaatio valtasi koulumaailman, ja siitä alkoikin mahalasku – Mitä vikaa oli ”vanhanaikaisessa” tavassa oppia?

Ihmeen kummasti minä ja monet muut olemme työelämässä pärjänneet, vaikka kävimme peruskoulun ja lukion pelkästään kynillä ja papereilla.

6.9. 5:30

Aamulehti

Lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaito on viime vuosien aikana laskenut kuin lehmän häntä. Lukutaidottomuudesta syytetään milloin vanhempia ja milloin älylaitteita. Kuitenkaan harva kritisoi nykyistä koulumaailmaa, joka juurikin kannustaa älylaitteiden käyttämiseen.

Koulumaailman digitalisaation perusteluna käytetään tietysti sitä, että teknologia on ”kätevää”, ja että se valmistaa työelämään, jossa tietokoneiden ja muiden laitteiden ja järjestelmien käyttäminen on taattua.

Ihmeen kummasti minä ja monet muut olemme kuitenkin työelämässä pärjänneet, vaikka kävimme peruskoulun ja lukion pelkästään kynillä ja papereilla.

”Vanhanaikaisessa” tavassa oppia ei mielestäni ollut mitään vikaa. Muistiinpanot sai helposti tehtyä kirjoittamalla käsin. Saatan vieläkin ihailla vanhoista kouluvihoista löytyviä muistiinpanoja, jotka on tehty erivärisillä kynillä ruutupaperivihkoihin.

Ja vietin minäkin lapsena ja nuorena paljon aikaa tietokoneella, mutta se tapahtui ainoastaan vapaa-ajalla.

Suomalainen koulumaailma haluttaisiin epätoivoisesti pitää maailman kärkipaikalla. Siellä se olikin, ennen kuin koulumaailmaan ängettiin väkisin digitalisoituminen. Viime Pisa-tutkimuksessa Suomen taso oli laskenut selkeästi ja maailman kirkkain huippu oli kaukana.

Digitalisaatio on ajatuksena hyvä, ja sitä voi käyttää mainiosti opettamisen tukena. Esimerkiksi omat siskonlapseni innostuvat tietovisa-alusta Kahootista. Kukaan ei varmastikaan ikävöi opettajien pitämiä kuivia monologeja, joita ei yritetty rikastaa visuaalisesti edes piirtoheittimen kalvoilla.

Vierastan kuitenkin nyt toteutunutta ”kaikki tai ei mitään” -uudistamista. Olisiko digitalisaatio voitu toteuttaa pidemmällä aikavälillä? Olisiko jotain vanhaa voitu jättää?

On totta, että digitaaliset toimintaympäristöt voivat parantaa tuottavuutta, sillä ne poistavat ajan ja paikan rajoituksia, mutta miten käy vuorovaikutustaitojen ja kädentaitojen?

Toivoisin, että tulevaisuudessa koulumaailman uudistuksia tehtäisiin siksi, että niille nähtäisiin selvä tarve eikä pelkän uudistamisen ilon vuoksi. Ja kun uudistuksia kuitenkin tehdään, toivoisin, että ne voitaisiin tehdä asteittain ja samalla voitaisiin ottaa selvää muutosten vaikutuksista. Kun vauhti on liian kova, korjausliikkeille ei ole sijaa.

Vierastan myös ylipäätään ajatusta, että elämässä kaiken pitäisi tavalla tai toisella valmistaa ihmistä työelämään. Uuden oppiminen on mielestäni tärkeä asia ja taito ihan itsessään.

Työelämään ei voi kukaan myöskään saapua koulutuksesta huolimatta valmiina, sillä työelämäkin muuttuu jatkuvasti. Millaisia työntekijöitä ylipäätään odotamme nuorista, jotka eivät pysty sisäistämään edes työsopimuksen sisältöä?

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut