Heinäkuisena hellepäivänä 11-vuotias tyttäreni ja hänen ystävänsä tulivat kerrostalon pihalta sisälle hiki päässä.
”Me tarvitaan pakasterasioita”, he sanoivat.
”Jaa”, minä vastasin, sillä kolmen lapsen äitinä kokemus on opettanut sen olevan hyvä vastaus silloin, kun lapset esittävät äkillisen idean eikä oma keski-ikäinen pää ole vielä ehtinyt prosessoida idean todellisia tarkoitusperiä ja seurauksia.
Seurasi kiihkeitä selityksiä. Lapset tarvitsivat pakasterasioita, jotta saisivat korotettua pihalle tekemiään esteitä. Kaapista kaivettu hiihtosauva oli jo laitettu taloyhtiön ikäihmisten istuskelupaikalta napattujen terassituolien selkänojan päälle. Näin tehdyt esteet olivat kuitenkin vain alle metrin. Sellaisesta alakouluikäiset tytöt saivat loikattua yli helposti. Pakasterasioiden avulla sauvaa saisi nostettua ylemmäs. Tyttöjen ennätys oli 106 senttiä.
Myönnyin. Mitä likaisista ja kolhiintuneista kipoista, jos lapset olisivat ulkona tekemässä sitä, mitä lasten pitäisikin tehdä – leikkiä ja ennen kaikkea liikkua.
Suomalaislasten kunto ja liikkumisen puute kirvoittaa taas näinä viikkoina paljon keskustelua kodeissa, kouluissa ja ehkä julkisuudessakin. Aihe on ikuinen, mutta alkusyksystä sitä nostaa pintaan myös kouluissa tehtävät Move-testit. Niillä mitataan valtakunnallisesti viides- ja kahdeksasluokkalaisten lasten ja nuorten fyysisiä kykyjä. Tulokset huolestuttavat, sillä esimerkiksi oman lapseni koulussa tulosten on yleisesti ottaen huomattu heikentyvän vuosi vuodelta.
Ehkä meidän pitäisi kunkin tykönään keskustella vähemmän ja nähdä ja tehdä enemmän. Näkemisellä tarkoitan sitä, että huomaisimme lapsistamme, miten he liikkuvat. Tekemisellä viittaan siihen, että mahdollistaisimme aikuisina kaiken pienenkin liikunnan.
Keskustelu lasten liikunnasta typistyy helposti liikuntaharrastuksiin. Siellä eivät kuitenkaan käy kaikki ja nekin, jotka käyvät, alkavat lopetella mitä vanhemmaksi tulevat. Monessa liikuntaharrastuksessa harjoituksiin kuuluu paljon paikallaan oloa, eikä harrastus usein riitä ainoaksi liikunnaksi – etenkään, jos sinne mennään autolla.
Liikkeen mahdollisuus on nähtävä kaikkialla. Hyvä esimerkki siitä ovat tuhannet ja tuhannet keppihevosia harrastavat tytöt, jotka lukemattomilla pihoilla ovat tänäkin kesänä hypänneet esteitä ensin kepparinsa kanssa ja lopulta ilman – koska niin pääsee korkeammalta. Ei tarvita kyytiä ja monitoimihallia, kun este luodaan vaikka sitten pakasterasioista.
On myös pokemoneja etsiviä kännykkäkävelijöitä, skuuteillaan ja laudoillaan kikkailevia temppuilijoita ja seuraa pihalle kaipaavia pikkuleikkijöitä.
Vanhempina vastuumme on tukea tätä.
Marika Lehto
Kirjoittaja on toimittaja, kirjailija ja yrittäjä.
