Pakkasin tavarani laatikoihin ja jouduin kohtaamaan menneen

Muuttaminen on haikeaa, mutta myös vähän kiusallista. Tavaroiden läpi käyminen paljastaa asioita, jotka ehkä olisi jo halunnut unohtaa.

31.8. 6:30

Jääkaapin perukoilla lojuu puolityhjä pestopurkki. Käytin sitä joskus johonkin ja sitten unohdin. Vihanneslaatikon pohjalla on jotain, joka ehkä oli joskus inkivääri. Raivaan jääkaappia muuttoa varten. Se muistuttaa pistävällä tavalla asioista, jotka joskus jäivät tekemättä.

Muuttaminen on vähän kivulias, mutta ihan tehokas tapa itsereflektioon. Kun käy läpi tavaroitaan yksi paperitollo ja päiväysvanha maustepurkki kerrallaan, tulee tuskaisen tietoiseksi siitä, mitä on joskus kaappeihinsa unohtanut. Tämän huomasin viime keväänä, kun teimme muuttoa nykyiseen kotiimme.

Helpoimpia karsittavia ovat tavarat, jotka edellisen muuton jäljiltä edelleen pölyttyvät samassa pahvilaatikossa. Hyvästi sähkökäyttöinen haudutin! Meistä ei kasvisruoan ystävinä tullutkaan tuntikausia kypsytettyjen lihapatojen suurkuluttajia.

Hei hei noin kolmesti käytetty studiovalo! Ehkä palvelet paremmin häntä, joka haaveilun sijaan kuvaakin joskus vauvakuvia.

Jo huomattavasti enemmän harmaita hiuksia aiheuttavat ne selvittämättömät kasat, joissa ehkä on jotain tärkeää, mutta jotka ovat ihan liian työläitä koskaan selvittää. Kuten se laatikko, jossa lukee johtoja, ja joka todella sisältää järjettömän kasan erilaisia johtoja. Samaan kategoriaan kuuluvat paperiset veroilmoitukset, noin sata muovikantta ja viisisataa lasten piirustusta, joissa on joku viiva, joka on ehkä koira tai auto.

Aivan pahimpia ovat ”entä jos” -kategorian asiat. Entä jos sittenkin innostun joskus pursottamaan viehkeitä ruusukkeita kakun koristeeksi? Entä jos sittenkin vielä joskus teetän valokuvat perhekuvauksesta parin vuoden takaa ja tarvitsenkin kaikki ne säilyttämäni kaksikymmentä eriparista kehystä? Entä jos?

Joillakin asioilla taas on mittaamattoman paljon tunnearvoa. Ne pakkaan laatikoihin aina uudestaan. Ala-asteen ystäväkirja. Esikoisen synnytyssalissa ranteeseensa saama tunnistenauha, joka hädin tuskin ulottuu kahden sormeni ympäri. Monta lasten piirustusta, joissa on joku tärkeä viiva.

Voin vakuuttaa, että ne eivät tuota minulle iloa läheskään joka päivä. Silti en osaa niistä konmarituksen hengessä luopua.

Lopulta, kun tavarat oli käyty läpi, pakkasimme pakettiauton kyytiin 62 muuttolaatikkoa ja muutaman nyssäkän päälle. Neljän ihmisen elämän verran.

Olen pohjattoman kiitollinen, että minulla on mahdollisuus valita. Saan pakata kaikki tavarani ja päättää, mitä otan seuraavaan kotiin mukaan. Mikään näistä ei ole itsestäänselvyys.

Kirjoittaja on toimittaja.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut