Lapsia ei enää saa haluta

Lapsista haaveileva joutuu pelkäämään, että häntä pidetään kapeakatseisena kukkahattuna, pohtii toimittaja Maiju Talala.

25.8. 6:00

Aamulehti

Yhteiskuntamme kasvattaa nuorista työelämän vaatimuksiin soveltuvia masentuneita raunioita. Viereinen maa käy sotaa ja voi väittää sitä totuuden jälkeisessä ajassa sankarioperaatioksi. Seuraavien sotien aikana ympäristötuho tekee hyvästä elämästä alati vaikeampaa.

Voisi ajatella, ettei tähän maailmaan ole mitään järkeä haluta lapsia.

Olenkin todistanut kahvipöytäkeskusteluja, joissa huokaistaan helpotuksesta, kun sisko on jo täyttänyt vanhempien odotuksen lapsenlapsista. Suunnitellaan, miten itse ollaan vain cooleja setiä ja tätejä, jotka tarjoavat aikanaan ensimmäiset lonkerot. Sterilisaatiossa olisi jo käyty, jos ikäraja olisi järkevän alhainen.

Noissa pöydissä on mahdotonta sanoa: ai, minusta olisi ihanaa saada lapsia joskus.

Lapsitoive aiheuttaa häpeää. Lasten saati sitten ydinperhe-elämän haluaminen ovat elähtäneitä, sotien jälkeisessä Suomessa keksittyjä tarpeita, jotka tulisi kyseenalaistaa. Nyky-yhteiskunta pyörii biteillä eikä peltotyöläisillä. Niinpä lapsessa on kyse enää oman mielihalun täyttämisestä ympäristön kustannuksella.

Jos sitä ei kykene ymmärtämään, on varmasti arvomaailmaltaankin menneeseen aikaan jumittunut. Häpeän vierelle kihoaa pelkoja. Jos avaisin suuni, luulisiko kahviseurue, että minun mielestäni naisen korkein arvonimi on äiti? Tai että naisen paikka on keittiössä ja Antti Rinteen päiväunissa, ei tasa-arvoisessa työelämässä tai henkilökohtaisia unelmia toteuttamassa?

Seuraavassa hengenvedossa minut tuomittaisiin varmaan vielä konservatiiviseksi kukkahatuksi, joka kannattaa heteronormatiivisuutta, pitää mielenterveysongelmia heikkoutena ja suhtautuu vihamielisesti vähemmistöihin.

Tässä ajassa on sivistynyt ja tiedostava teko jälkipolvia kohtaan jättää heidät tekemättä. Joissain piireissä se on muuttumassa normaaliksi, jonka vierellä hiljenee se, joka vielä kantaa ummehtuneita vauvahaaveita.

Pari vuosikymmentä sitten kahvipöydässä olivat vaiti lapsettomuuden valinneet. On ilo ja huojennus, ettei heidän tarvitse enää yhtä usein kuunnella asiattomia kommentteja biologisen kellon tikityksestä.

Nyt, kun puheenvuoro alkaa vaihtua, soisin yhtä lailla jätettävän välistä ”miten sinä tällaiseen maailmaan voit lapsia haluta” -päivittelyt.

Haave siitä, että maailma on vielä parille sukupolvelle elinkelpoinen ja ennen kaikkea vastuullisten ratkaisujen mahdollisuuksien tanner, on kenties utopiaa. Niin lienee myös ajatus, että suhtautuisimme kunnioittavasti kanssaeläjiemme isoihin henkilökohtaisiin päätöksiin.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut