Autossa on ollut jo lähes sata vuotta ominaisuus, jota kaikki kuljettajat eivät osaa vieläkään käyttää – vilkun oikea käyttö ehkäisee kolareita

Se ei riitä kaistanvaihdon merkiksi, että kuljettaja pyörittelee päätään kuin helmipöllö, pohtii Aamulehden kehityspäällikkö Mikko Lindroos.

30.8. 5:30

Aamulehti

Otteita elämäni ruuhkavuosista. Aamuruuhka tieliikenteessä Tampereen Teiskontiellä, Taysin tienoilla.

Liikenne soljuu tasaisena virtana. Kiinnitän huomiota viereisellä kaistalla autoni rinnalle lipuvaan autoon. Auton kuljettajan pää pyörii kuin helmipöllöllä.

Ihastelen hetken aikaa kuljettajan niskan liikkuvuutta, kunnes hän pyöräyttää niskansa lisäksi ohjauspyörää oikealle sillä seurauksella, että joudun survaisemaan jarrupoljinta tavanomaista rivakammin. Naapurikaistan vetreäniskainen kuljettaja sujauttaa autonsa päättäväisesti autoni eteen niin pieneen väliin, että sujauttaessaan hän miltei muotoilee Volvoni keulaa tulevaisuuden Volkswageniksi.

Siihen, miksi oman autoni ja edellä kulkeneen auton välillä oli niin lyhyt turvaväli, en ota kantaa, mutta kaistanvaihtotilanteen ennakoitavuutta olisi totta kai helpottanut suunnattomasti se, jos kaistanvaihtaja olisi osoittanut aikeensa paitsi päällään myös suuntavilkulla.

Autoissa on nykyään jos jonkinmoisia härpäkkeitä. Tarpeellisia ja statuksen vuoksi hankittuja. Käytämme sujuvasti adaptiivisia vakionopeudensäätimiä, yhdistelemme puhelimia auton mediakeskukseen bluetoothilla, iloitsemme automaattisesta kauko- ja lähivalojen käytön säätelystä, asettelemme ilmastoinnilla miellyttäviä lämpötiloja ja niin edelleen.

Ja siltikään emme aina osaa käyttää suuntavilkkua, joka on tehnyt tuloaan autojen varusteeksi jo 1930-luvun alkupuolelta lähtien. Ensimmäiset sähköiset suuntavilkut esitteli Buick, autotietäjien mukaan 1930-luvun loppupuolella. Eli aikaa on ihmiskunnalla ollut moisen laitteen käyttöä omaksua.

Suuntavilkun oikealla käytöllä on merkittävä merkitys liikenteen sujuvuudessa. Suuntavilkun käyttäminen on sinun keinosi tuoda aikeesi julki. Siksi hieman ihmetyttää, jos Orivedeltä valtatie 9:lle rampilta liittyvä autoilija vilkuttaa tien ulkoreunaa kohti. Onko hänellä alkamassa reitin offroad-osuus ojan pohjalla? Tai entäpä autoilija siellä Jämsän kiertoliittymässä, pyöritäänköhän siinä vielä huomennakin, kun ympyrän keskelle vilkutetaan?

Suuntavilkun käyttämisen laiminlyönnillä voi aiheuttaa pahimmillaan todella vaarallisia tilanteita paitsi itselle myös muille tienkäyttäjille. Jos päätetään kääntyä valtatieltä pikkutielle ajosuunnassaan vasemmalle, eikä kääntyjä siitä takana tulevalle liikenteelle kerro, lopputuloksena on helposti hässäkkä, kenties ketjukolarikin. Olivat turvavälit kunnossa tai eivät, ihan kaikkea problematiikkaa ei vilkkaassa liikennevirrassa niilläkään pystytä estämään.

Siinäpä sitä miettimistä loppuviikon ratoksi. Vilkutellaan, kun tavataan. Ja mielellään oikeaoppisesti, niin kuin ajo-opetuksessa silloin joskus opetettiin.

Kirjoittaja on Aamulehden kehityspäällikkö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut