Ruotsalaiset tutkijat ymmärsivät teoriassa ihmisen toiminnan vaikutuksen ilmastoon jo vuonna 1896, mutta kukaan ei silloin uskonut sillä olevan merkitystä, eivät edes he itse

Tutkijoiden kiinnostus jääkauden syiden selvittämiseen paljasti ilmaston lämpenemisen teoreettisen konseptin jo yli 120 vuotta sitten.

23.8. 5:30

Aamulehti

Viimeisin jääkausi jätti muistokseen meille siirtolohkareet, silokalliot, pirunpellot ja hiidenkirnut. Noin 12 000 vuotta sitten sulaneen mannerjäätikön jälki on myös Tamperetta tunnusomaisesti halkova harjumuodostelma, Pispalan ja Pyynikin moreeniharju.

Nykykäsityksen mukaan jääkaudet johtuvat ilmaston pitkän aikavälin vaihteluista, johon vaikuttavat monet seikat, mutta 1800-luvun lopulla tämä oli vielä tutkijoita kiehtova mysteeri.

Jääkauden syistä oli kiinnostunut muun muassa ruotsalainen tieteilijä Svante Arrhenius, joka selvitti arvoitusta vuonna 1896. Samalla hän tuli löytäneeksi ilmastonmuutoksen teoreettisen konseptin, kirjoittaa tieteen historioitsija Spencer R. Weart teoksessaan The Discovery of Global Warming.

Svante Arrhenius epäili ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden voivan vaikuttaa jääkauden syntyyn. Hänen laskujensa mukaan hiilidioksidin puolittuminen ilmakehässä voisi laskea maapallon lämpötilaa ehkä viidellä asteella. Arrheniusta kuitenkin arvelutti, voivatko niin suuret muutokset olla mahdollisia.

Tässä kysymyksessä auttoi kollega Arvid Högblom, joka oli kehitellyt arvioita siitä, miten hiilidioksidi kiertää maapallolla muun muassa tulivuorten ja merten vaikutuksesta. Hän sai uuden ja erikoisen idean laskea myös teollisuuden vaikutuksen hiilidioksidin määrään.

Högblomin arvion mukaan ihminen lisäsi hiilidioksidia ilmakehään suunnilleen samaa tahtia, kuin sitä kiersi luonnon prosesseissa. Vuonna 1896 hiilen polttamisesta vapautuvat päästöt eivät vielä olleet huimia verrattuna ilmakehässä jo olevan hiilidioksidin määrään.

Arrhenius laski, että ilmakehän hiilidioksidimäärän kaksinkertaistuminen nostaisi maan lämpötilaa 5–6 astetta. Vuoden 1896 päästötasoilla tämä ei tuntunut ongelmalta. Hän arvioi, että hiilidioksiditasojen tuplaantumisessa menisi jokunen tuhat vuotta.

Aikalaistutkijat uskoivat luonnon säätelevän itse itseään, ja vaikutti mahdottomalta, että ihmisen toimet voisivat häiritä planeetan ilmakehää. Kävi kuitenkin niin, että 1900-luvulla ihmisen energiankäyttö yli kymmenkertaistui ja väestön määrä maapallolla kasvoi reilusta miljardista kuuteen miljardiin. Samalla ilmasto on lämmennyt esiteollisesta ajasta noin 1,1 astetta.

Nykytutkijoiden keskuudessa vallitsee konsensus ilmastonmuutoksen syistä: ihmisen toiminnan ja etenkin fossiilisten polttoaineiden vaikutuksesta. Globaali lämpeneminen on tapahtunut valtavan nopeasti. Jo käynnissä olevia ilmasto- ja ekokriisiä torjuvien toimien täytyy olla vielä nopeampia ja suurempia.

Seuraavaa jääkauttakin olemme onnistuneet lykkäämään 50 000 vuodella ainakin 100 000 vuoden päähän.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut