Kolmantena pyöränä oleminen on täysin aliarvostettua – Sinkut, tuppautukaa useammin ystävienne treffeille mukaan

Usein toisiinsa rakastuneiden ihmisten kanssa ajan viettäminen nähdään kolmantena pyöränä olemisena eli kiusallisena tilanteena, jossa on itse tarpeeton. Aamulehden toimittaja Aliisa Salmisen mielestä asiaa voi lähestyä aivan toisesta näkökulmasta.

3.8. 5:30

Aamulehti

Monet sinkut tietävät sen ristiriitaisen tunteen, kun hyvä ystävä alkaa seurustelemaan. Ystävän puolesta on tietenkin onnellinen, kun hän on löytänyt kumppanin rinnalleen, mutta samaan aikaan oman kaverisuhteen puolesta voi pelätä. Onko kaverilla enää aikaa minulle, kun hän elää parisuhteen ensihuumaa ja on omassa rakkauskuplassaan? Myös mustasukkaisuuden tai kateuden tunteet voivat nousta pintaan. ”Perhana, kun tuo tuli mukaan kuvioihin, ja minä olen edelleen yksin...”

Entä jos tätä tilannetta lähestyisi aivan toisenlaisesta näkökulmasta? Parhaimmillaan ystävän uudesta kumppanista voi nimittäin tulla myös sinulle tärkeä henkilö ja uusi ystävä.

Usein toisiinsa rakastuneiden ihmisten kanssa ajan viettäminen nähdään kolmantena pyöränä olemisena eli kiusallisena tilanteena, jossa on itse tarpeeton. On myös yleistä ajatella, että pariskunnat tykkäävät viettää aikaa toisten pariskuntien kanssa ja sinkut keskenään.

Mielestäni tämä on ihan höpöhöpöä ja kolmantena pyöränä olemisella on huono maine aivan turhaan. Miksi myöskään parisuhdestatusten pitäisi mitenkään liittyä siihen, kenen kanssa on kiva viettää aikaa?

Olen huomannut, miten vanha ystävyyssuhde voi saada erittäin merkittäviä uusia syvyyksiä, kun kaverin kumppani tulee kaupan päälle. Keskusteluihin löytyy uusia näkökulmia, ajanviettotapoja tulee keksittyä lisää ja sisäpiirivitsit laajenevat.

Suunnittelemme parhaillaan yhteistä matkaa pitkäaikaisimman ystäväni ja hänen kumppaninsa kanssa. Ystäväni itse asiassa sanoi, että hän lähtee mielellään matkalle minun kanssa kahdestaan. Vastasin tähän ”no eikö me millään voitaisi ottaa myös poikaystäväsi mukaan?”. Hän nauroi ja vastasi, että totta kai voimme.

En missään nimessä sano, etteikö kahdenkeskinen aika oman ystävän kanssa olisi silti tärkeää. On erittäin raskasta ja ikävää, jos pitkäaikainen ystävä unohtaa kokonaan roolinsa ystävänä ja muuttuu pelkästään osaksi pariskuntaa.

Tietenkin tämä kolumni on pätevä myös vain niitä tilanteita varten, kun ystävän kumppani on aidosti mukava tyyppi, jonka kanssa omat ystävyyskemiat kohtaavat. Jos kohtaamiset tuntuvat aluksi vähän kankeilta tai jännittäviltä, tunteista voi kyllä päästä yli, ja molempien osapuolten kannattaa tehdä sen eteen töitä.

Kaikkia ihmisiä ei kuitenkaan ole tarkoitettu olemaan ystäviä keskenään, ja toisinaan oma läheinen voi valita kumppanikseen henkilön, joka nyt vain sattuu olemaan täysi törppö. Se on kuitenkin kokonaan toisen kolumnin aihe. Kannustaisin siis kaikkia olemaan avoimia sille ajatukselle, että oman bestiksen kulta voi olla sinulle aivan uusi bestis, joka vain parantaa nykybestiksesi ja sinun välistä suhdetta. Mikä voisi olla sen parempaa?

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut