Hassisen kone oli 40 vuotta sitten – nyt siellä on jotain eläkeläisukkoja

Sekä esiintyjien että kuulijoiden nuoruus on karissut vuosien varrelle, mutta mahtaisiko juhlakonsertista sittenkin löytää vanhat nuoruuden väristykset? Tätä kysyy kolumnissaan Aamulehden toimittaja Arto Fröjd.

29.7. 5:30

Aamulehti

Ei siellä mitään Hassisen konetta ole. Se oli 40 vuotta sitten. Nyt siellä on jotain eläkeläisukkoja.

Arvostettu kollegani kuvasi sattuvasti lauantain suurtapahtumaa Tampereen Ratinan stadionilla, eli Hassisen koneen 40-vuotisjuhlakeikkaa.

Pysähdyin sanojen ääreen ja jouduin toteamaan mielessäni, että näinhän se on, eläkeläisukkoja mitä eläkeläisukkoja. Mutta onko se paha vai hyvä, tai onko sillä edes mitään väliä?

Kirjoittelin tästä aiheesta edellisen kerran kolmisen vuotta sitten, kun tieto juhlakeikasta tuli julki. Voiko 56-vuotiaana saada samoja säväreitä kuin 16-vuotiaana? Uskaltaako kokeilla? Vai onko edessä vain paha pettymys, arvuuttelin tuolloin.

Nyt pian 59-vuotiaana olen yhä saman kysymyksen edessä. Kun yhtyeen ensilevy Täältä tullaan Venäjä ilmestyi vuonna 1980, aika oli toinen. Oli neuvostoliittoa ja suomettumista, kekkosta, karjalaista ja sorsaa. Siksi levy silloin kolahti. Se oli toisesta ajasta, lupaus jostain tulevasta.

Nyt Neuvostoliitto on sivuviite historian kirjoituksissa, vaikka Vladimir Putin jotain muuta saattaa kuvitellakin. Kekkosen tekojen merkitystä ei toisaalta ole taidettu vieläkään uskaltaa perata kokonaan auki.

Samalla on soljunut yksi elämänikä toiselle puoliskolleen. Avioliitto, lapset, lapsenlapset, läheisten kuolemat. Arkisia asioita, jotka ilahduttavat ja liikuttavat.

Täältä tullaan Venäjä -albumi alkaa Rappiolla:

Sinä kuuntelet tv-tuolissas minun paskaista ääntäni / Ja olet aivan liian laiska jotta kanavan toiselle kääntäisit / Vaimollesi huudat: Tuo sitä kaljaa, Eihän tätä kestä selvin päin.

Aikoinaan tuo potkaisi munaskuihin asti, mutta ei kovin kummoiselta tunnu enää näiden elämän ajokilometrien jälkeen. Levyn B-puolen raita 2 Älä syö liisteriä toki naurattaa vieläkin.

Älä syö liisteriä / Se ei ole kiisseliä / Lyö liisteri seinään / Ja paperia päälle / Ja valtuusto vastaa: Läpätilää.

Se ainakin on selvää, että yksi nuoruuden asia ei toistu. Keskikorvan kuulonalentuma syntyi aikoineen Hassisen koneen Mikkelin-keikalla, kun volyymi eturivissä oli niin sanotusti riittävä. Vanhuus ja viisaus ja miten se olikaan, mutta korvatulpat taidan ottaa mukaan, vaikka eturivi onkin vaihtunut istumapaikkaan.

Ismo Alanko, Reijo Heiskanen, Harri Kinnunen ja Jussi Kinnunen vahvistuksineen ovat todellakin lähes eläkeukkoja. Koska itsekin olen lähes samaa porukassa, saattaisiko Ratinasta sittenkin löytää ne vanhat nuoruuden sävärit eikä vain pompöösiä nostalgiaa, jota maailma on aivan turhan väärällään muutenkin?

Lauantaina se nähdään ja kuullaan.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut