Historia ei loppunutkaan kylmän sodan päättymiseen

Sain koulussa historian oppikirjoista käsityksen, että asioiden luonnollinen kehityskulku on kohti parempaa, mutta viimeistään Venäjän hyökkäys Ukrainaan on osoittanut mielikuvani vääräksi.

27.7. 5:30

Aamulehti

Vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten ihmiskunnan tulevaisuus näytti valoisalta.

Neuvostoliiton hajoaminen ja kylmän sodan päättyminen loivat toivoa paremmasta huomisesta, jossa sodat ovat historiaa ja autoritarismi väistyy tasa-arvon, demokratian ja liberalismin tieltä.

Yhdysvaltalainen politiikantutkija Francis Fukuyama ehtikin nykypäivästä katsottuna jo surullisenkuuluisasti ennustaa "historian loppua" ja liberalismin lopullista voittoa vuonna 1992 ilmestyneessä kirjassaan Historian loppu ja viimeinen ihminen.

Poikkeuksellisen naiivilta tuo ennuste kuulostaa nyt, kun Euroopassa käydään jälleen avointa kahden valtion välistä sotaa, jossa Ukraina käy taistelua oman olemassaolonsa, mutta myös osaltaan koko länsimaisen demokratian puolesta imperialistista ja Vladimir Putinin autoritäärisesti johtamaa Venäjää vastaan.

Kylmän sodan aikainen vastakkainasettelu ja voimapolitiikka ovat jälleen palanneet Eurooppaan. Sotilasliittojen ulkopuolella perinteisesti pitäytyneet Suomi ja Ruotsi ovat päättäneet hakea turvaa Natosta, ja rauhan vuosien aikana supistettuja puolustusmäärärahoja nostetaan useissa Euroopan maissa.

Tunkkaisen menneisyyden havinaa kuuluu myös rapakon takaa Yhdysvaltain korkeimman oikeuden kumottua kesäkuussa vuodesta 1973 voimassa olleen liittovaltiotasolla taatun aborttioikeuden.

Käytännössä oikeuden päätös, jota enemmistö kansasta mielipidetiedustelujen mukaan vastustaa, on johtanut aborttioikeuden kieltämiseen tai merkittävään rajoittamiseen noin puolessa maan osavaltioista.

Yhdysvaltain demokratian ongelmien vakavuudesta kertoo puolestaan se, että merkittävä osa väestöstä uskoo edelleen totuudenvastaisesti presidentti Joe Bidenin valintaan johtaneiden vaalien olleen vilpillisiä.

Monet niin kiihkoisasti, että he olivat valmiita valtaamaan maan kongressitalon viime vuoden loppiaisena.

Syytä huoleen on myös Euroopassa. Liberaalin demokratian arvoja koetellaan muun muassa Viktor Orbánin hallinnoimassa Unkarissa, jossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet, oikeuslaitoksen riippumattomuus ja lehdistönvapaus ovat kaikki nykyisen hallinnon toimesta uhattuna.

Euroopan unioni on ilmaissut huolensa oikeusjärjestelmän riippumattomuudesta myös esimerkiksi Puolassa, missä aborttioikeutta on viime aikoina Yhdysvaltojen tapaan perustuslakiin vedoten kiristetty.

Sodat eivät päättyneet Neuvostoliiton hajottua. Liberalismi ei voittanut Berliinin muurin murruttua. Tasa-arvokysymyksiä ei 1960-luvun kansalaisoikeustaisteluissa ratkaistu.

Ihmiskunnan kehityskulku ei ole lineaarista kehitystä kohti parempaa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, mutta historian virheistä toivoisi silti oppia.

Sitä soisi helpottavan sen, että virheet ovat historiakirjojen lisäksi nyt silmiemme edessä.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut