Turhiin hoitoihin ei ole varaa, mutta miten hinnoitellaan toivo elämän jatkumisesta?

Suomessa pitää miettiä, mitä voidaan rahoittaa julkisilla varoilla. Turhiin hoitoihin ei ole varaa, mutta miten hinnoitellaan toivo elämän jatkumisesta, kysyy Aamulehden toimittaja Kati Kalliosaari.

23.7. 6:30

Aamulehti

Hoitajapula on tänä kesänä tehnyt terveydenhuollon kriisin näkyväksi. Taysin ensiavussa Acutassa on saanut jonottaa tuntikausia, kun päivystykseen on päätynyt potilaita, jotka eivät ole saaneet hoitoa muualta. Sijaispulan vuoksi Pirkanmaan kuntien terveysasemia ja vuodeosastopaikkoja on jouduttu sulkemaan. Terveydenhuollon ongelmat joudutaan ratkaisemaan, tuli sote-uudistusta tai ei. Järjestelmän täysremontti on ainoa keino selviytyä. Sote-uudistus on siksi viisasta nähdä mahdollisuutena eikä uhkana.

Pirkanmaan soten kustannukset ovat nousseet 4,3 prosentin vauhdilla jo viimeksi kuluneet kymmenen vuotta. Rahaa ei ole hassattu, vaan syynä ovat väestön kasvu, ikääntyminen ja lainsäädännöstä tulevat velvoitteet. Kulut kasvavat nopeammin kuin bruttokansantuote, mikä on pitkän päälle kestämätön tilanne. Isona hyvinvointialueena Pirkanmaalla on mahdollisuus tehostaa toimintaansa ja taittaa kustannusten nousua. Uusien johtajien ja aluevaltuutettujen pitää lähteä rohkeasti kehittämään hyvinvointialueen toimintaa, jotta se on kestävällä pohjalla.

Yksi hyväksi havaittu keino on hoidon vaikuttavuus ja sen maksimointi. Hoito on vaikuttavaa, kun potilas saa siitä oikeasti hyötyä, eli terveys ja elämänlaatu paranevat. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa, että turhia hoitoja ei tehdä. Hyvä esimerkki ovat polvileikkaukset. Vielä 2000-luvulle tultaessa Suomessa tehtiin tähystyksellä yli kymmenentuhatta polven nivelkierukan operaatiota vuosittain, kunnes huomattiin, että kuntoutuksella, liikunnalla ja painonpudotuksella päästään yhtä hyvään lopputulokseen. Tuolloin laskettiin, että tarpeettomiksi käyneiden polvileikkausten kustannukset nousivat yli 100 miljoonaan euroon vuodessa.

Turhiin hoitoihin ei enää ole varaa, mutta vaikeampiakin pohdintoja on edessä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun hyvinvointialueiden rahat uhkaavat loppua, Suomessa pitää miettiä, mitä voidaan rahoittaa julkisilla varoilla. Se vaatii eettistä pohdintaa ja laajaa yhteiskunnallista keskustelua, joka monessa muussa maassa on jo käyty. Esimerkiksi Britanniassa vaikuttavuutta arvioidaan laskukaavalla, joka mittaa hoidon tarjoamaa elinvuosien ja elämänlaadun paranemista. Laskelman pohjalta tehdään suosituksia siitä, mitä hoitomuotoja tai uusia lääkkeitä julkisessa terveydenhuollossa tarjotaan. Onko yhden lisäelinvuoden hyväksytty hinta miljoona vai kymmenen miljoonaa euroa? Hyvinvointialueen talousjohtajan näkemys on todennäköisesti toinen kuin syöpäsairaan ja hänen läheistensä, joille uusi, kallis lääke voi mahdollisesti antaa vuoden jatkoaikaa.

Miten hinnoitellaan toivo elämän jatkumisesta?

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut