Ole mielipiteissäsi joustava, niin olet aina oikeassa

Aina kun pyöräilen, kaikki kävelevät keskellä Hämeenkadun kapeaa pyöräkaistaa. Aina kun kävelen, joku pyöräilee Satakunnansillan jalkakäytävää Wolt-kuutio selässään, harmittelee Aamulehden toimittaja Ilari Leppäniemi.

25.7. 7:00

Aamulehti

Lapsuudessani kaverit väittivät, että yksi toinen kaveri kannustaa formuloissa aina sitä kuskia, joka on johdossa.

Se ei luultavasti ollut totta.

Muistan silti pohtineeni asiaa oikein urakalla. Mietin esimerkiksi, missä menee johdossa olemisen ja johtokamppailun raja. Vaihtuuko suosikki jo siinä vaiheessa, kun takaa-ajaja pusertaa neljännesauton verran edelle, vaikka johtajalla olisi mahdollisuus pitää asemansa järkevällä ajoradan valinnalla ennen kuin hetkellistä ohitusta ehditään edes kirjata tulostaululle? Vai miten tämä käytännössä toimii?

Lapsena oli aikaa ja nytkin näemmä.

Vähän myöhemmin muttei onneksi ihan kauhean vanhoina mietittiin, ketkä ovat itseä kovempia ja ketkä vähemmän kovia tyyppejä.

Olimme kaikki häviäjiä, mutta se kuului ikään.

Tähänkin tarvittiin mittareita. Melko laajasti hyväksyttyjä positiivisia tekijöitä olivat fiksuus ja fyysinen kunto. Niiden keskinäisen painoarvon vertailuun kannatti soveltaa lapsena opittua formula-opportunismia. Jos vertailukohde menestyi sinua paremmin Metsäyhdistys ry:n Metsävisassa, mutta nosti vähemmän penkiltä, fyysinen kunto oli fiksuutta tärkeämpää.

Ja toisinpäin.

Nykyäänkin on kaikenlaista meininkiä.

Kesä on hyvää aikaa olla mielipiteissään joustava. Festivaalien sun muiden puistokonserttien ympäristöönsä tuomaa iloa ja rahaa kannattaa kannattaa, jos yhtye on hyvä, ja itsellä myöhäinen herätys tai peräti pääsylippu. Muussa tapauksessa kannattaa nostaa esiin melusaaste ja nuorison alkoholinkäytön mahdollisen lisääntymisen vaara.

Toki ajattelun vaivan voi säästää tekemällä asiasta periaatepäätöksen jo toissa vuoden talvena.

Itsessäni tunteita herättävät tätä nykyä etenkin liikenneasiat, liikunhan tasaisin väliajoin Tampereen keskusta-alueella. Koska taannoin varastettu pyöräni on nyttemmin löytynyt, käytössäni on laaja liikkumisrepertuaari. Polkemisen lisäksi kävelen, käytän ratikkaa ja tilanteen vaatiessa autoilen.

Aina kun pyöräilen, kaikki kävelevät aivan päin helvettiä, ennemmin keskellä Hämeenkadun kapeaa pyöräkaistaa kuin ruhtinaallisella kävelytiellään.

Aina kun kävelen, joku polkee Satakunnansillan jalkakäytävää jääkiekkokassi tai Wolt-kuutio selässään ja soittaa kelloaan aivan kuin tilanteen suurin ja moraalisesti ainoa uhri olisi joku muu kuin minä.

Ja näin edespäin.

Kävelijä-, pyöräilijä-, autoilija- ja joukkoliikenneminääni toki yhdistää syvä harmi sähköpotkulaudoista. Ei väliä, miten liikun vai olenko kotona, ne ovat aina tiellä.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut