Miksi Tampere vihaa pyöräilijöitä? – Hämeen­kadun kaista­merkintöjen ymmärtäminen tuntuu vaativan koodin­purkajaa

Kun kaupunkisuunnittelussa visuaalisuus nousee käytettävyyden edelle niin räikeästi, ettei kaistamerkinnöistä ota selvää, on menty jo syvälle metsään, kirjoittaa Laura Läspä kolumnissaan.

22.7. 6:00

Aamulehti

En lakkaa pöyristymästä siitä, miten Tampereen keskusta-alueen pyöräkaistat voivatkin olla niin uskomattoman huonot ja toimimattomat. Ja minä sentään olen kotoisin kaupungista, jossa ei koko pyöräkaistan konseptia tunneta.

Väitän silti, että ne olemattomatkin pyöräkaistat ovat toimivampi ratkaisu, kuin se, mihin Tampereen keskustassa on päädytty.

Vuoroin saa pelätä joko oman tai kanssakulkijoiden hengen ja terveyden puolesta. Torstainakin työmatkalla koin kaksi läheltä piti -tilannetta, joissa useampi kuin yksi henkilö olisi voinut päästä testaamaan, kuinka pitkät ne Acutan jonot oikein ovatkaan.

Kävelijät parkkeeraavat keskelle kulkuväylää puimaan joko edellisillan tosi-tv:n järisyttävän mielenkiintoisia juonenkäänteitä tai toimittamaan jotain muuta vähintään yhtä merkittävää asiaa. Tai sitten kävelytien puolta kävellään joukolla leveää kuin lehmän ostajat, eikä edes huomata että oma tila loppui jo monta metriä sitten.

Ja hehän eivät väistä. Jos pyöräilijä kehtaa kelloa kilauttaa, saa vastaukseksi murhaavia katseita ja jupinaa. Puhumattakaan sitten tilanteesta, jossa joutuu väistämään näitä pyöräkaistan tukkeita jalankävijöiden reviirille.

Onneksi pyörä kulkee keskivertokävelijää nopeammin, jotta jalankulkijan raivoa pääsee pakoon vikkelästi.

Syytän Hämeenkadun kaistamerkintöjä. Niiden tulkitsemiseen vaadittaneen Rosettan kiveä tai koodinpurkutaitoja, ainakin päätellen siitä, kuinka moni ei niitä ymmärrä.

Ja kyllä ne merkinnät ovat ilmeisen vaikeita ymmärtää myös pyörän selästä. Hämeenkadun pyöräkaistat ovat yksisuuntaiset, mutta silti joka kerta kun uskaltaudun lähtemään niille kohtaloani uhmaamaan, vastakarvaan tulevaa liikennettä tuntuu olevan enemmän kuin oikeaan suuntaan kulkevaa.

En edes yritä tässä puolustella kaistamerkintöjä. Kuka neropatti päätti, että merkitään kaistat ”sillä tavalla nätisti”, etteivät ne liikaa pistä silmään kadun uudesta ja hienosta kiveyksestä?

Jos visuaalisuus menee kaupunkisuunnittelussa näin räikeästi käytettävyyden edelle, on menty metsään – ja lujaa.

Tutkin tuossa taannoin Helsinkiä ensimmäistä kertaa pyörän selästä.

Vaikka Helsinki ei esimerkiksi Kööpenhaminan kaltainen pyöräilykaupunki olekaan, enkelikuoro alkoi laulaa ylistystä päässäni ensimmäisen kahden minuutin jälkeen. Jopa ydinkeskustassa pääsi etenemään ilman, että kymmenen metrin välein joku kävelijä olisi tukkinut kaistan tai vastaantulevien kaistalla olisi kurvannut sähköpotkulautailija nasta laudassa.

Rakas Tampere, miksi vihaat meitä pyöräilijöitä niin paljon? Mitä pahaa me olemme sinulle tehneet?

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut