Olin Acutassa liki kymmenen tuntia eikä minua tutkittu – näin selviydyt päivystyksestä

Ensiavusta selviytyy, jos varautuu kuin viikon retkeilyyn. Aamulehden toimittaja Maiju Talala koki Taysin päivystyksessä hirveän ruuhkan, mutta järkyttävin asia hänelle paljastui vasta lähtiessä.

14.7. 5:30

Aamulehti

Viime viikolla minulla lähti jalat alta. Kahvitauolla vatsassa alkoi äkisti voimistuva kipu, joka pakotti ähkimään sohvalle ja tarttumaan Acutan päivystysnumeroon.

Oireet täsmäsivät kuulemma kohdunulkoiseen raskauteen, joka voisi aiheuttaa vakavan sisäisen verenvuodon. Käsky kävi ensiapuun. Puhelimessa todettiin, että odottelemaan joutuu, mutta olisinpa sitten valmiiksi hollilla, kun kipulääkkeiden vaikutus lakkaisi.

Pääsin etsimään odotusaulasta vapaata tuolia hieman ennen iltaseitsemää. Ruuhkamittari näytti punaista. Tiesin odottaa, että minulla ja saattajallani olisi edessä useiden tuntien retki.

Olisinpa hoksannut ottaa mukaan edes istuinpehmusteen. Yön mittaan hätää alkoi nimittäin kärsiä huonoselkäinen seuralaiseni.

Pari muutakin ohjetta jälkiviisas mieleni muodosti.

Varaa ruokaa. Jos on vain toinen käsi poikki, kannattaa ensiapuun kurvata kaupan kautta. Aulan suklaapatukka-automaatti tuntui toimivan kuun asennolla ja limsakone nieli rahat antamatta pulloa. Taysin R-kioski palvelee vain kymmeneen asti.

Kerrospukeutuminen kannattaa. Saattajani hikoili, minä hytisin. Pitkäjohtoinen puhelimen laturi taas auttaa viihtymisessä. Nyt on aikaa viimeistellä roikkumaan jääneen sarjan neljä viimeistä tuotantokautta.

Pysy silti valppaana. Siten ehtii väistämään oksennuksen muodostamat syöksyvirtaukset. Odotusaulassa oli nimittäin muutama omien sanojensa mukaan vähän liikaa ottanut henkilö, jotka pitivät kanssavartojien mielet virkeinä ja poistuivat viimeisen ratikan ollessa lähdössä.

Pääsin vastaanottotilaan puoli neljältä yöllä. Siis 8,5 tunnin odotuksen jälkeen. Hoidontarpeen arvioinnissa oli nähty tärkeäksi sulkea pois kohdunulkoisen raskauden mahdollisuus, mutta lääkäri oli jo tehnyt sen näppärästi potilasta näkemättä.

Eivätkös nämä kivut johdu sinun endometrioosistasi, hän kysyi. Vastasin, etten voi tietää ja siksi tulin tänne. Sen tiesin, etten koskaan ollut kokenut sellaista kipua.

Minua ei tutkittu. Armossaan lääkäri sanoi, että minulta voitaisiin ottaa verikoe, kun olin odottanut niin kauan. Sitten saisin mennä kotiin nukkumaan. Herättyäni minun tulisi katsoa Omakannasta, ovatko veriarvot kunnossa, ja jos eivät, palata Acutaan gynekologille.

Mitä meistä aikuisista jonottamassa. Mutta aulaan saapui yhdentoista aikaan illalla äiti pikkulapsen ja esiteini-ikäisen tytön kanssa. Tytön naama oli puoliksi auki. Perhe jäi aulaan, kun minä lähdin kotiin puoli viiden aikaan aamulla.

Silti tämä perhe ei ollut se, joka aulassa huuteli, eikö täällä saa hoitoa. Hoitajat eivät huutoja ansaitse, he tekevät kaikkensa ja enemmän. Siispä vielä yksi ajantappovinkki: kirjoita vaikkapa kolumni tai mielipidekirjoitus.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut