Merkkien kieli yleistyy – Taidatko sen?

Kieli on yhteisesti sovittu asia ja se muuttuu jatkuvasti. Miten käy tulevaisuudessa, kun emojiekspertit kasvavat?

15.8. 5:30

Aamulehti

Äiti, miksi sä käytät aina tuota samaa emojia? Kysyi kahdeksanvuotias kurkkiessaan olkani yli whatsappailuani. Totta, olen laiska kuvakkeilla viestijä, enkä ole jaksanut alkaa opetella niiden eri merkityksiä, jotta voisin rikastuttaa niillä nokkelasti viestintääni. Toisin on nuorella polvella. Emojiekspertti ilotulittaa kuvakerivistöin ja saa vastaukseksi yhtä pitkiä merkistöjä.

Olen pelannut perinteisin merkein halutessani lisätä viestini semantiikkaa; mielestäni pisteet, pilkut ja muut välimerkit toimivat vallan mainiosti tuntemusten ja rivien välistä viestimisen tukena.

Olen myös luullut, että aakkoskielen avulla pärjää. Mutta kun näin poliisitiedotteen, jossa oli käytetty kuvaketta kellonajan ilmaisijana ilman että sen vieressä olisi tulkattu asiaa aakkosin, aloin miettiä, että ehkä olen väärässä. Myös työyhteisöviestintään kuvakkeet ovat tulleet viimeisen kahden vuoden aikana, kiitos Teamsin ja muiden digitaalisten työkalujen. Niissäkin luotan enimmäkseen perushymiöön.

Niinhän sitä sanotaan, että uuden kielen opettelu kannattaa aina. Avatessani puhelimen emojikirjaston, huomaan että sinne on tupsahtanut jälleen tukku uusia merkkejä. Mitä ne merkitsevät? Kuka siitä päättää? Kuvakekieli kehittyy niin nopeasti, etteivät perässä pysy aina sen natiivitkaan.

Kyllähän se nauratti, kun tosi-tv-ohjelmassa nuoren parin sukset menivät ristiin yhden peukutuksen vuoksi. Morsio nosti peukun ylös, kun sulho ilmoitti, että tälle illalle suunniteltu parisuhdekeilaus peruuntuu poikien ryyppyillan vuoksi. Olisi pitänyt tajuta, että peukku ylös ei tässä kontekstissa todellakaan nyt tarkoittanut, että hyvä homma!

Kuihduttaako emojeilla viestiminen kykyämme ilmaista tunteita vai helpottaako? Miten käy, kun omista tuntemuksistaan pitäisi puhua ääneen kasvotusten?

Kieli on yhteisesti sovittu asia ja se muuttuu jatkuvasti. Mitä sille tapahtuu tulevaisuudessa, kun emojiekspertit kasvavat? Olisihan se helpompaa varmaan monen mielestä, kun ei tarvitsisi miettiä sijamuotoja ja taivutuksia. Aakkoskielen osaamisestakin on silti hyvä pitää huoli. Esimerkiksi viime aikoina kiertäneessä erittäin aidolta näyttävässä verkkohuijauksessa on kielioppivirhe, mikä herättää heti epäilykset.

Totta puhuen tuntuu joskus myös siltä, että nykypäivänä ilman emojeita viestittely antaa kylmän tai etäisen vaikutelman lähettäjästään. Siksi on hyvä varmuuden vuoksi ryydittää viestejä edes hymiöllä. Emojikielen kurssia ei taida vielä kansalaisopistojen tarjonnasta löytyä, mutta pitäisikö? Voit nimittäin tehdä emämokan käyttämällä merkkiä, jonka merkitys on jotain aivan muuta kuin miltä näyttää.

Se emoji, jota aina käytän, on perushymiö, ei se, jonka merkitys on piiloaggressiivinen, tai ainakin luulen niin.

Kirjoittaja on Aamulehden uutispäällikkö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut