Tamperelainen opettaja Tiina Keskinen miettii, voiko muilla aloilla olla niin suurta vaihtelua työn keveyden ja raskauden välillä kuin opettajan työssä

Opettajan työ voi olla pahimmillaan todella paineista – niin kuin mikä tahansa työ, kirjoittaa Tiina Keskinen kolumnissaan.

4.7. 6:30

Joinakin keväinä sitä on loman alkaessa niin rättiväsynyt, ettei mitään rajaa. Muistan eräänkin vuoden, kun kevätjuhlasta kotiin ajaessani pysähdyin tankkaamaan autoani; dieselin sijaan liruttelin tankkiin virheellisesti bensiiniä. Jälkikäteen ymmärsin, että minulla ei ollut ollut mitään käsitystä, minkä polttoainepistoolin olin käteeni asemalla hamunnut. Auto hinattiin korjaamolle ja minut kuljetettiin kotiin hengittelemään.

Sinä vuonna koulussa oli ollut paljon ongelmia ratkottavana: omalle kontolle oli osunut kohtuuttoman monta huolestuttavasti oireilevaa oppilasta, oli ollut vanhempia, joiden kanssa yhteistyötä oli ollut mahdoton saada toimimaan, oli kertynyt valtavasti ylimääräistä paperihommaa, oli kasautunut isoja opetusryhmiä ja paljon negatiivista asennetta. Kaikkea tuntui olevan liikaa. Siinä olotilassa satojen teini-ikäisten hyppysissä pitäminen ja opettaminen on enemmän selviytymistä kuin antoisaa yhteistyötä.

Opettajan työ voi siis pahimmillaan olla todella paineista – niin kuin mikä tahansa työ.

Mutta mahtaako muilla aloilla olla niin suurta vaihtelua työn keveyden ja raskauden välillä kuin opettajan työssä voi olla? Opettajan työvuodet eivät tosiaankaan ole sisaria keskenään.

Tänä vuonna jäin lomalle kevein mielin. Ei juurikaan väsyttänyt, päällimmäinen ajatus oli kiitos siitä, että sain tehdä niin merkityksellistä työtä ja olla ihastuttavien nuorten kanssa tekemisissä. Nuorista huokuu parhaimmillaan sellaista energiaa ja intoa, ettei se voi olla tarttumatta itseenkin.

Eräs parhaimmista ja inspiroivimmista luokistani sanoi heitä kevätjuhlapäivänä ylistäessäni, että joo, mutta ei me kaikille opettajille olla oltu yhtä kivoja. Jäin silloin miettimään ja mietin kesän lempeässä lomatunnelmassa edelleen, tajuavatkohan oppilaat, miten paljon oppilaat vanhempineen omalla käytöksellään voivat vaikuttaa opettajan työn mielekkyyteen. Kuinka paljon helpompaa on keskittyä opettamiseen, kun ihmisten väliset suhteet ovat luontevat ja kunnossa. Toisaalta pallon voi heittää myös opettajille: ymmärtävätkö opettajat, että ensiksi todellakin kannattaa luoda ilmapiiri, jossa opettaminen ja oppiminen on hedelmällistä, vasta sitten voi olettaa työn jäljen olevan hyvää.

Tiedän kokemuksesta, että oppimiselle suotuisan ilmapiirin luominen ei aina onnistu, vaikka opettaja seisoisi päällään ja tekisi kaikki osaamansa vuorovaikutustemput. Joskus yhteispeli tökkii, yhteistä kemiaa ei löydy, ihmiset eivät tule toimeen, luottamusta ei synny. Se on aina tappio: sekä opettaja että oppilaat kuten koditkin ovat väistämättä häviäjiä jokainen. Mutta parasta ja antoisinta on, kun homma toimii. Lähetän kesäterveiset kaikille oppilailleni: nauttikaa kesästä ja jakakaa hyvää energiaa ja positiivista mieltä ympärillenne edelleen!

Kirjoittaja on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, kolumnisti ja kirjailija.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut