Unikoulu ei ole ainoa tie vauvaperheen parempiin yöuniin, vaikka moni kaupallinen uniohjaaja antaa ymmärtää muuta

Ei tarvitse pitkään googlailla tietoa vauvojen normaalista unesta, kun vastaan tulee kauhukertomuksia lapsista, jotka nukahtavat vain heijattuna syliin, kirjoittaa Roosa Vanhanen kolumnissaan.

1.7. 5:30

Aamulehti

Siitä alkaa olla pian kymmenen kuukautta, kun nukuin viimeksi yli kuusi tuntia heräämättä kertaakaan. Sitten minusta tuli äiti.

Tietysti jo odotusaikana kuulin lukemattomia huumorilla höystettyjä neuvoja siitä, että nukkuminen kannattaa nyt, kun se on vielä mahdollista. Joopa joo, ajattelin.

Lapseni elämän ensimmäisellä viikolla nukuin älykelloni mukaan noin kolme tuntia vuorokaudessa, nekin useassa erässä. Tilanne helpottui hiljalleen, kun synnytystä seurannut hormonimyrsky tasaantui, mutta vauva heräili vähintään kahden tunnin välein ainakin viikkojen ajan. Ja me tuoreet vanhemmat olimme univelkaisempia kuin koskaan aiemmin.

En muista kirkkaasti moniakaan yksityiskohtia viime syksystä. En sitäkään, milloin törmäsin ensimmäistä kertaa käsitteeseen unikoulu, mutta aika varhain somen vauvaryhmien perusteella alkoi vaikuttaa siltä, että sellainen olisi oikotie koko perheen parempiin yöuniin.

Erilaisia unikouluja on loputtomasti. Kuten myös yksityisiä unikonsultteja, -ohjaajia ja -valmentajia, jotka neuvovat maksua vastaan esimerkiksi siinä, millainen unikoulu sopii parhaiten juuri omalle vauvalle.

Väsymyksestä epätoivoisille vanhemmille on helppo myydä mitä tahansa, millä luvataan helpotusta riekaleisiin öihin. Vauvojen uniasiat on myös kaupallistettu tehokkaasti.

Alalle mahtuu kuitenkin monenlaisia toimijoita, eivätkä kaikki uniohjausbisneksestä lähteneet ja sittemmin someryhmissä totuuksina kiertäneet neuvot perustu välttämättä asiantuntijatietoon.

Ei tarvitse pitkään googlailla tietoa vauvojen normaalista unesta, kun vastaan tulee kauhukertomuksia lapsista, jotka nukahtavat vain heijattuna syliin, nukkuvat vain tissi suussa tai heräävät jokaisen unisyklin jälkeen (eli reilun puolen tunnin välein) ja vaativat aina herättyään jonkun avustamaan heidät uudelleen uneen. Kauhuskenaarioiden välttämiseksi vauva tulisi opettaa nukahtamaan itsenäisesti, mielellään viimeistään puolivuotiaana.

Lopulta on aika vähän vanhempien syytä tai ansiota, kuinka huonosti tai hyvin pieni lapsi nukkuu. Hyvä ja huonokin ovat pulmallisia määritteitä kuvaamaan vauvojen unta, joka on ominaisuuksiltaan hyvin erilaista kuin aikuisten.

Meidän perheessämme ei ole toistaiseksi toteutettu minkäänlaista unikoulua, vaikka vauvamme ei vieläkään nuku kovin montaa tuntia yhteen menoon. Yöheräämisten määrä ja kesto ovat kuitenkin vähentyneet koko ajan ilman, että me vanhemmat olisimme tehneet asialle yhtään mitään. Aika auttaa, kuten moneen muuhunkin asiaan.

Epäilen, että harvassa ovat ne aikuiset, jotka heräävät läpi yön tasaisin väliajoin vain siksi, ettei heitä opetettu vauvoina nukahtamaan yksikseen.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut