Mitä Tampere voisi oppia Rodokselta? Turistisaari onnistuu etenkin yhdessä isossa asiassa

Rodosta voi pitää asiakaspalvelun korkeakouluna, sillä saarella on käynyt turisteja jo ainakin yhden ihmisiän verran. Nyt töissä oleva sukupolvi on täysin kasvanut asiakaspalveluun, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Tiina Ellilä.

29.6. 5:30

Aamulehti

Kävin toukokuussa elämäni ensimmäistä kertaa turistisaari Rodoksella Kreikassa. Reissu oli samalla ensimmäinen etelänmatkani noin viiteentoista vuoteen.

Matkakohteesta voi olla monta mieltä, mutta jotain Rodoksella tehdään oikein. Hyvin monet matkaajat sanovat, että paikallisten ystävällisyys vetää heitä sinne yhä uudelleen. Aluksi ajattelin, että totta kai asukkaat ovat ystävällisiä, koska kävijät pitää saada ostamaan – ja ostot moninkertaistuvat, jos asiakaskokemus on niin miellyttävä, että hän tulee toisen, kolmannen ja kymmenenkin kerran.

Matkani ensihetkinä keski-ikäinen Rodos-neitsyytensä juuri menettänyt suomalaismies selitti aurinkotuolissaan vakavalla naamalla kuin valon löytäneenä, että paikallisten ystävällisyyden takia hän tulee tänne ihan varmasti uudelleen, ja tähän samaan hotelliin. Pidin häntä ehkä hieman vähäjärkisenä.

Matkan aikana sain kuitenkin todeta, että paikallisten sosiaalisuus on hyvin luontevaa. Saarella on käynyt turisteja jo ainakin yhden ihmisiän verran, joten nyt töissä oleva sukupolvi on täysin kasvanut asiakaspalveluun.

Rodosta voi pitää asiakaspalvelun korkeakouluna, josta Tamperekin voi ottaa oppia. Yksinkertainen keino on esimerkiksi kysyä, mitä asiakkaalle kuuluu – ja kuunnella vastaus. Itselleni jäi jo lyhyestä reissusta paikallisia tuttuja. Mikä saisi matkaajat paremmin harkitsemaan uutta matkaa kuin jo maassa olevat kontaktit?

Yksi suurista asioista, joissa Rodos onnistuu, on yhteisöllisyyden tunteen luominen. Silmiinpistävää on, että rodoslaiset eivät nökötä kännyköillään, vaan juttelevat koko ajan muiden ihmisten kanssa livenä.

Huumori ja rentous Rodos-tyyliin olisivat myös hyvä lisä tamperelaiseen asiakaspalveluun, sekä jousto. Itselleni onnenhetki oli, kun hotellin työntekijä yllättäen päästikin minut hotellin jo suljettuun altaaseen uimaan, koska klooraaja ei olisi kuitenkaan ihan heti tulossa.

Toinen yllätys oli, kun lähtöaamuna hotellin työntekijä halasi minua aamupalatilassa – ja haleja saivat muutkin lähtevät asiakkaat. Aidosta halauksesta jäi lämmin tunne. Tunsin, että minulla on merkitystä.

Voisimmeko mekin osata nämä asiat Tampereella? Täällä käy vuosi vuodelta enemmän turisteja.

Tampereelle palattuani menin keskustan trendikahvilaan. Kysyin, onko leivän välissä kuivattua härkää vai mitäkö.

”Emmä tiä. Luulisin niin”, välinpitämätön kassahenkilö sanoi.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut