Kun naisurheilija pelaa seksillä, huuto alkaa – katse pitäisi kuitenkin tajuta kääntää rinnoista rakenteisiin

1920-luvun uimarin kauneuden korostaminen on samanlaista naisvartalon hallitsemista kuin 2020-luvun yleisurheilijan seksikkyyden kritisoiminen.

24.7. 7:43

Yleisurheilijat puhuttivat tänä kesänä ennenkin nyt päättyviä MM-kisoja. On vuosi 2022, mutta vielä emme ole päässeet selvyyteen yhdistelmästä nainen, urheilu ja seksi.

The Washington Post on kertonut naisurheilijoiden seksualisoinnin alkaneen räväkästi jo yli 100 vuotta sitten, kun amerikkalaiset naiset hyppäsivät ensimmäistä kertaa olympia-altaaseen Antwerpenissä 1920. Urheilullisista ansioista viis, mediaa kiinnosti ”viehättävien merinymfien moderni kauneus”. Naisurheilijoiden ulkonäköä ja heteroseksuaalisuutta korostamalla häivytettiin yleisön ahdistusta siitä, että he olivat kehdanneet tulla uhkaamaan miesten areenaa ja huomiota.

Vuosisata meni, mutta keskustelu naisurheilijoiden ulkonäöstä, siitä, mikä ongelma on ja etenkin kuka on syypää, roihahtaa yhä. Siihen riitti tänä kesänä esimerkiksi ruotsalaisen pituushyppääjän Khaddi Sagnian 300 000 Instagram-seuraajalleen jakamat bikinikuvat ja amerikkalaissprintteri Sha’Carri Richardson, joka pinkoi punaiseen verkkoon osittain käärittynä.

”Jos haluaa olla seksikäs tai söpö, miksei voisi ilmaista itseään tavoilla, jota kukaan ei ole käyttänyt aiemmin”, juoksija tokaisi.

Myös jotkut suomalaisista urheilijoista esiintyvät somessa sellaisissa asuissa ja asennoissa, että tyhmempikin ymmärtää nyt pelattavan seksillä. Tämä on saanut toiset kritisoimaan. Miksi naisurheilijat itse tuovat yhä ulkonäköään korostetusti esille, kun taistelu huomion suuntaamiseksi heidän taitoihinsa ja mielipiteisiinsä on ollut pitkä ja yhä kesken?

Katse kannattaa kääntää urheilijan rinnoista rakenteisiin. On tekopyhää arvostella yksittäistä naista ulkonäkönsä hyödyntämisestä, kun samaan aikaan urheilevien naisten mahdollisuudet saada uralleen palkkaa ja sponsorisopimuksia ovat yleisesti ottaen miehiä heikommat.

Kiitos somen, naisurheilija on ensimmäistä kertaa saanut mahdollisuuden kertoa tarinansa ja rakentaa oman brändinsä itse. Aihetta tutkineen amerikkalaisantropologin mukaan seksikäs sisältö ei ole ainoa, mutta se on yksi tehokkaimmista ja helpoimmista keinoista kasvattaa seuraajamääriä ja sitä kautta tuloja.

On toinenkin näkökulma. 1920-luvun uimarin kauneuden korostaminen on samanlaista naisvartalon hallitsemista ulkopuolelta kuin 2020-luvun yleisurheilijan seksikkyyden kritisoiminen. Oikeasti jokainen aikuinen ihminen, jopa nainen, saa tehdä omalla ulkonäöllään ja seksuaalisuudellaan lain puitteissa ja muita satuttamatta mitä hän ikinä haluaa.

Älkäämme käyttäkö toista vuosisataa vatuloimalla sitä, miltä kunnollinen naisurheilija näyttää. Sen sijaan penkokaamme somen, sponsorien, median, organisaatioiden ja vallankäyttäjien luomaa todellisuutta ja sitä, mitä se eri urheilijoille merkitsee.

Marika Lehto

Kirjoittaja on toimittaja, kirjailija ja yrittäjä

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut