Avioeroilla on lasten näkökulmasta ikävä seuraus, josta puhutaan yhä vähän – vanhemman pitäisi kysyä itseltään tärkeä kysymys

Koska eroaminen on nykyään yleistä, tilanne voi alkaa näyttäytyä niin normaalina, ettei siihen liittyviä ongelmia tunnisteta, kirjoittaa kolumnissaan Marika Lehto.

12.6. 6:00 | Päivitetty 12.6. 11:10

Kouluikään tuleva eroperheen lapsi haluaisi urheiluseuraan. Se sopii isälle, äidille ei. Syystä tai toisesta lapsen kuljettaminen on hänelle hankalaa tai se vain tuntuu hankalalta. Isä taas pitää epäreiluna, että hän hoitaisi lapsen harrastusasioita myös silloin, kun lapsi on äidillään. Koska vanhemmat eivät pääse sopuun, lapsi ei aloita harrastusta lainkaan.

Toinen lapsi, yläkouluikäinen, on kilpaillut monta vuotta. Vanhempien erottua harrastaminen vaikeutuu, sillä molempien vanhempien taloudellinen tilanne huononee ja he muuttavat harrastuspaikoista kauemmaksi. Isällä ei ole jaksamista tai ymmärrystä siihen, minkälaista tukea nuori lupaus arjessaan tarvitsee.

Yhä useammin nuoren pitäisi itse muistaa ja jaksaa valmistaa ruoka, pestä treenivaatteet ja järjestää kisakyydit. Leiri-, varuste- ja lisenssimaksuista tulee nurinaa. Nuori aistii sen, että vanhempien elämän suurimmassa kriisissä hänen oma harrastuksensa on yksi rasittava asia lisää. Arjen eri osasista alkaa muodostua vyyhti, joka on nuorella liikaa.

Yllä olevat esimerkit ovat keksittyjä. Niiden tapaiset tilanteet ovat kuitenkin totta tuhansissa suomalaisperheissä tälläkin hetkellä. Ensi- ja turvakotien liiton mukaan noin 30 000 lasta kokee vuosittain vanhempiensa eron. Koska eroaminen on nykyään yleistä, tilanne voi alkaa näyttäytyä niin normaalina, ettei siihen liittyviä ongelmia tunnisteta. Yksi arjessa näkyvä, mutta julkisesta keskustelusta sivuun jäänyt asia on se, miten perheiden hajoaminen vaikuttaa lapsen liikunta- ja urheiluharrastukseen.

Olisi jaloa ajatella, että aikuiset osaisivat riidan, kriisin ja uuden rakastumisen keskelläkin ajatella asioita lapsensa näkökulmasta, mutta arvatkaapa mitä, eivät he osaa. Riitaisissa eroissa tapellaan ihan kaikesta, mutta myös ulospäin suht sopuisilta näyttävissä eroissa lapset voivat tuntea eron seuraukset jopa vuosia esimerkiksi juuri liikuntaharrastuksessaan.

Kukaan lapsi ei harrasta eikä etenkään kilpaile yksin. Hän tarvitsee harrastukselleen vähintään maksajan. Lähes aina myös aloitteentekijän, kannustajan ja kuljettajan. Lapsi ei tarvitse näitä asioita siinä rytmissä, miten vanhemmat häntä kodista kotiin siirtävät, vaan joka päivä. Hän aistii sen, onko hänen asiansa vanhemmalle rakas vai raskas.

Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän vanhempien yhteinen toiminta määrittelee sen, millä tavalla lapsen urheiluharrastus lähtee käyntiin vai lähteekö lainkaan.

Kaikki voi mennä hyvinkin. Pääasia, että vanhempi kysyy itseltään, miten ero vaikuttaa lapsen harrastamiseen, ja ohjaako omaa suhtautumista lapsen etu vai omat sinne tänne kuohuvat tunteet.

Marika Lehto

Kirjoittaja on toimittaja, kirjailija ja yrittäjä.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut